Viihdekeskus ja Revontuli 5.12.2009

Olen tehnyt eri syistä aika paljon pitkiä tanssimatkoja. Viihdekeskukseen menen, koska se on nyt lähellä. Tänä lauantaina siellä esiintyi Anita Hirvonen ja La Strada, jota ihailen kovasti. Yllätys oli lähes tyhjä sali, kun menin paikalle. Valssi oli soimassa. Paikassa oli ollut erään tanssiseuran pikkujoulu.

Tätä väkeä oli ehkä kymmenkunta paria tanssimassa ja muutamia muitakin pariskuntia. Naistenrivissä oli muutamia naisia ja herrojen puolella vielä vähemmän. Puoli yhdeksään mennessä tilanne ei näyttänyt yhtään paremmalle. Kaksi kappaleparia tanssin ja vakuutuin siitä, ettei kohdallani tanssi-iltaa siitä synny.

Surulla jätin La Stradan soittelemaan. Kuulin jälkeenpäin, ettei väkeä ollut kertynyt lähellekään tavanomaista, mutta musiikit olivat olleet kohdallaan. Anita Hirvonen oli esiintynyt hyvin ja saanut kovasti taputuksia. Vuorokauden vaihtuessa hän oli laulanut Maamme laulun eikä sitä soitettu. Tanssiväki oli seisonut ja laulanut mukana. Hetki oli ollut kertojan mukaan juhlallinen.

Minä sen sijaan jouduin lyhyen ajomatkan jälkeen Revontuleen. Taikakuu ei illan suunnitelmiini kuulunut  johtuen parista aiemmasta illasta. Joskus ennen oli toisin. Pidin kovasti heidän musiikistaan ja myös soittajista. Tänä iltana paikka pullisteli nuorta väkeä, mitä harvemmin näkee tanssi-illoissa. Eivät he välttämättä mitään tanssiporukkaa ole, mutta ovat se osa tanssipaikoilla kävijöistä, joiden osuus myös tukee tanssipaikkojen pysyvyyttä. Ehkä vielä suuremmassa määrin kuin ns. tanssijat.

Ennakko-odotukseni hieman murenivat ja syynä oli Taikakuu. He osasivatkin esittää osan iltaa sellaista musiikkia josta pidän tanssimusiikkina. Joukossa oli aivan upeitakin kappaleita ja onhan Janne Raappana tyylikäs esiintyjä, joka vetää nuoria naisia paikalle. Jos on samaa laatua soittajatkinHymy

En tahdo saada selvää, mitä lavalta puhutaan. En kappaleiden välissä enkä muutenkaan. Ne säädöt taitavat olla kohdallaan vain laululle. Se on sama lähes kaikissa tanssi-illoissa. Mutta Kyösti Mäkimattilan nimen mainitseminen sai korvani tarkoiksi. Solisti kertoi laulavansa hyvän ystävänsä Kyöstin sanoittaman kappaleen. Kaunis, hidas kappale se oli. Eikä se ole ainoa, mitä tanssimaailmassa laulellaan. Kyöstin sanoittamia kappaleita on useilla orkestereilla ohjelmistossaan.

Tanssiminen oli taas oma juttunsa. Silloin tällöin pääsin tanssimaan ja naistenvuoron hauilla muutaman kerran. Mutta kuunteluun ja seurusteluun meni osa iltaa. Ne tanssit, mitä tanssin, olivat miellyttäviä ja toivat tanssin ilon. Mukavampi on olla illassa, jossa on tunnelmaa kuin istua penkissä harvalukuisten tanssijoiden tanssia katselemassa vaikka kuinka hyvä orkesteri on lavalla. No, on yksi orkesteri, jota voin pelkästään kuunnella, mutta yleensä ei ole tarvinnut, kun tanssiväkeä on ollut aina paikalla. Elämä on….tanssielämäkin…