Martin Kievarissa 19.12.2009

Lauantaipäivän istuin kyytiläisenä kylämatkalla. Niinpä en joutunut mukaan kimppakyytiin Lahden Pesäkalliolle. En tosin alun pitäen ollut ajatellutkaan sinne lähtöä, mutta nyt olisi ollut mahdollista tehdä matkaa joukolla. Tanssimahdollisuudet olivat tälle lauantaille yllättävän vähäiset lähiseudulla tai pitää sanoa yksikössä.

Niinpä sitten tein rauhassa lähtövalmistelut Martin Kievarin iltaan. Paikalla oli Nelostie ja Jaska Mäkynen. Paikka on minulle tuttu muutamasta aiemmasta kerrasta ja kahdesta tangotilaisuudesta. Nyt kun tarkemmin katselin paikkaa, se on oikein hyvä tanssipaikaksi. Vaikka siellä on juomapuolta ja karaoketoimintaa, ne eivät häiritse tanssia, minkä nyt joku liikuttunut tepasteli naistenrivin edessä. Tilaa on kahdessa kerroksessa. Olen mieltänyt paikan pariskuntien paikaksi, vaikka olen kuullut, että käy siellä monenlaisia tanssijoita.

Alkuun oli 45 minuuttia levymusiikkia, jota soitteli Oiva Lampinen. Kelpo musiikkia oli, ainakin tanssiväkeä riitti lattialle. Orkesteri aloitti 15 minuuttia vaille yhdeksän. Vakiokoonpanosta oli paikalla kaksi eli puolet oli lainamiehiä. Haitaria soitti Jani Helenius, tunnettu soittaja, hopeisen ja kultaisen harmonikan voittaja takavuosilta.

Haitaria olisi voinut soittaa toinenkin taituri, mutta tällä kertaa hänellä oli toisenlaiset näppäimet. Hän on orkesteri Väriloisteen näkyvä hahmo, solisti, haitaristi ja puhemiesHymy Siis lainassa tällä kertaa. Väriloiste oli SMORK-2006 kilpailujen kakkonen. Olin paikalla Ylläksellä ja olisi voinut olla voittajakin. Silloisesta kokoonpanosta on kaksi soittajaa nykyisin mukana. Niin, jos hän on hyvä soittaja, niin tanssitaidossakaan ei ollut valittamisen paikkaa. Tanssimisesta en tiennyt ennen kuin kysyi, voiko tuurata kaipaamani toista herraa. Tangot ja kunnon foksit olivat hänen taitonäytteensä ja oikein hyvät olivatkin. Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, jos orkesterissa on tanssiva muusikko, niin tanssimusiikkikin saa hyvän tuntuman. Tanssitaitoisella soittajalla on parempi näkemys tanssittavasta musiikista.

Orkesterin soittama musiikki oli hyvää, jos oli Jaska Mäkysenkin laulut. On heissä entisaikojen tangokuninkaissa vain taikansa. He eivät ole mitään pojan huiskia ja äänikin on miestä myöten.

Väkeä oli tullut illan mittaan niin, että voi sanoa, että paikka oli täysi. Tanssihetket sain aloittaa tutun herran kanssa. Hän tuli paikalle ensimmäisen tunnin aikana, joka tässä paikassa oli naistenhakua. Vuorotuntihaut siis toimivat täällä. Ei hän sitä huomannut eikä minusta tuttujen kanssa ole väliä vuoroista.

Omat hakemiseni eivät oikein toimineet alussa, jos nyt sitten ei erikoisin hyvin seuraavallakaan naistenhaulla. Paitsi, harvemmin tapaamani herran noukin hakualueen toiselta reunalta, kun huomasin tanssiessani hänen siellä seisovan. Ja kun sitten hidas valssi tuli perään, tanssimme senkin. Tango on ollut hänen kanssaan minulle mieluinen laji ja kaikki muutkin käyvät, mutta hidasta valssia emme ole tanssineet aiemmin. Mutta tanssimme jatkossa, jos se minusta on kiinni. Se oli täydellistä tanssia, askeleet ja vartalokontakti juuri niin kuin pitää. Ja se kontakti säilyi. Samoin on säilynyt vain erään aiemmin kilpailleen herran kanssa, jonka sanat hivelivät tanssisieluani - "kanssasi säilyi koko ajan vartalokontakti (kylki-)" ja se ei aina onnistunut kilpaparinsakaan kanssa. Hänen kanssaan olen kokenut elämäni parhaimmat hitaat valssit ja kun nyt tuli sama tunne, niin ne kappaleet olisivat yksin riittäneet illalle.

Mutta, monta hyvää tanssia tanssin eri herrojen kanssa. Niin tangoja kuin foksia kuin fuskua ja monta siltä väliltä. Tangoja esitettiin lavalta ja väliaikamusiikkina. Ilmeisesti kantritansseja harrastava herra haki jenkalle ja matalaa oli askelluksensa ja hyvin viety oli jenkka. Polkkaa hän osaa myös, mutta sitä ei soitettu. Se ei sopinut orkesterin alkusoittoihin ja turhaa olisi heidän viimeisellä osuudella soittaa, kun väkeä ei ole. Solistin osuuksilla sitä ei esitetä eli levyjen soittajalla oli valtansa ja tahtonsa. Mitä olen kuullut tämän paikan väliaikamuusikista, ehkäpä polkat jätetäänkin väliin.

Paikalla oli runsaasti tanssitaitoista väkeä, joten levyjen soittajalla tulisi olla silmää tanssiväen odotuksiin. Sitä paitsi Martin Kievarilla on hyvä markkinarako pitää esitetty musiikki tanssilajien puolesta monipuolisena ja vetää paikalle tanssijoita, kun lähitanssipaikka taitaa kärvistellä loppunsa edellä, mikä on hyvin valitettavaa.

Hidasta valssia toivoin vielä loppupuolen taukomusiikiksi, sillä eräs herra olisi mielellään sitä tanssinut kanssani. Mutta levyjen soittaja teki omia valintojaan - melkein jytää ja musaa, eli nopeita useampi peräkkäin. Kuulemma asiakkaiden toivomuksesta. Niinpä niin… Mutta ilta oli joka tapauksessa tanssillinen ja kevyin askelin poistuin pakkasyöhön.