Haapamäen Suojalla 12.12.2009

Lauantai-illan tanssipaikka oli mietinnässä usean päivän ajan. Hetkittäin kävi ajatus, että nyt on aika olla kotona, jos kerran asiaa pitää miettiä. Vielä ajamaan lähtiessäni oli kaksi paikkaa mielessäni. Sitä ennen oli pudonnut pois jo Ruusulinna ja sen perään Pesäkallio. Kummassakin oikein mieleiset orkesterit. Pitkä matka oli osa syy ja se, että aavistin Pekkaniskan Poikien ja Sinitaivaan saavan aikaan parketilla ahtautta. Niinpä sitten viimein ajelin kohti Haapamäen Suojaa. Martin Kievari ja ex-tangokuningas Jukka Hallikainenkin jäivät taakse. Vaikka on vuoden pimeintä aikaa, niin ohut lumipeite maassa ja puissa saa valoisan mielen aikaan eikä ajaessakaan tunnu edellisten viikkojen synkkyyttä ympärillä.

Perillä sitten oli levymusiikki soimassa ja todella vähän väkeä. Muutamia pariskuntia ja pari kolme naista. Tässä oli nyt sitä väljyyttä, kun ahtautta kammoksunItku  Tulihan sitä väkeä ja oli ihan kohtuullista määrältään ja tanssitaidoltaankin.

Kaija Pohjolan orkesteri Paratiisi aloitti soitot ja ihan kelpo tanssimusiikkia esittivät. Kaija Pohjolalla on ääni säilynyt kauniina ja niin on ulkonäkökin. Vaikutti siltä, että sitten viime näkemän hän on ikään kuin nuortunut.

Mitään tungosta ei ollut tanssilattialla, jos nyt tanssitilan käyttäminen ja suunnat eivät kaikilla ihan selkeitä olleet. Hyvin pääsin tanssimaan ja naistenhaullakin joitakin herroja sain kiinni. Tangoja esitettiin useita ja naistenhaulla esitetyille tangoille olin hidas hakemaan. Hieman harmitti, mutta ajattelin yläkerran kahviossa sen murheen unohtuvan. Ei se niin mennyt. Sielläkin lauleltiin parasta aikaa karaokessa, jopa melko hyvällä äänellä, Sauli Lehtosen tangoa. Että ei eroon päässyt tangon sävelistä.

Mielenkiintoisia tuttavuuksia oli tanssiherroissa. Hauskaa oli alkuvalssista lähtien. Kookas herra tuli hakemaan ja seuraavalla naistenhaulla katselin häntä enkä nähnyt. Hän sitten ilmaantui lähi tuntumaan, joten oli helppo hakeaHymy Paljon hän tanssi vaimonsa kanssa ja kovasti oli omia juttuja heillä askelissa. Mukavalta näytti.

Etelästä oli eräs herra tanssimassa ja sujuvaa oli vientinsä muutamalla kappaleella, mitkä tanssimme. Yllättävää oli, että hän kertoi päivää aiemmin olleensa sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa. Sydäninfarkti oli takana jonkun vuoden takaa. Eikä ikää hänellä ollut paljon. Tanssiminen oli kai tullut elämään vasta viime vuosina.

Kun tilanteet saavat omia käänteitään, niin sydänjutut alkoivat kummitella. Kauan sitten tansseissa tapaamani herran kanssa hidas valssi oli sellainen kun pitää. Kunnon askeleet ja oikea rytmi ja ryhti sekä hyvät käännökset. Ykkönenkin oli hänellä hallussa, vaikka useimmin välitahdissa ja jossain muussakin tahdissa pyörähdellään.

Jotain muutakin tanssimme ja muistin, että olemme joskus tanssineet polkkaakin. Niinpä sitä sitten aloitimme tanssia ja jouduimme keskeyttämään ensimmäisen polkan loppupuolella, kun hänelle tuli hengenahdistus. Toista polkkaa tanssimme jonkin aikaa, kun tilanne uusiutui. Ehdotin istumaan menoa. Siinä jutellessa jostain palautui mieleeni, että hänelläkin oli ollut ohitusleikkaus. Hän oli myös vielä “nuori” sydäntä sairastamaan. Kaunista rumbaa tanssimme polkan jälkeen, mikä varmaan tasasi hänen oloaan.

Kävi siinä mielessäni monia ajatuksia ja hieman pelkoakin, vaikka olen ensiaputaitoinen. Tosin sydänjutuissa ei siitä ole aina apua. Olen ollut neljä kertaa tansseissa, joissa olen nähnyt sydänkohtauksen tavoittaneen miestanssijan. Kolme oli iäkkäämpää ja yksi alle viisikymppinen. Ne kolme menehtyivät elvytystoimista huolimatta. Nuoremman pelasti järjestysmiehen heti aloittama elvytys, mitä ammattilaiset jatkoivat.

No, tanssi-ilta oli kuitenkin ihan mukava tanssimisen puolesta. Illan iloisin tanssi oli etenevä cha-cha oikein mukavassa viennissä salin reunoja kiertäen. Tanssilajeja esitettiin riittävästi ja tanssiliikunnasta ilta kävi.