Kivistön työväentalolla 14.2.2010

Jo liikunnan kannalta olen omaksunut Kivistön työväentalon sunnuntaitanssit. Eikä orkestereissakaan useimmiten ole vikaa ollut. Tai kaipa se on tanssijassa, jos kaikkeen musiikkiin ei kykene tanssimaan. Tällä kertaa tiesin, ettei orkesterissa ainakaan ole vikaa, tosin itsessäni kyllä huomasin oireita. Pois oli se tanssiminen into, mikä oli ventovieraan orkesterin illassa viikko sitten.

Lapin orkesteri Channel Four on tuttu vuosien takaa ja en jätä heitä väliin, jos vain lähellä ovat. Yksinomaan heidän oma tekemänsä hidas valssi Sieluni soitto saa jo minut paikalle. Se on heidän levylläänkin ja yksi kauneimpia hitaita valsseja, niin sävellyksen kuin sanoituksen takia.

Orkesterissa on kaksi haitaria, joita monissa kappaleissa käytetään yhtä aikaa. Toinen haitaristi soittaa paljon koskettimia, jos myös välillä toinenkin haitaristi. Rumpali laulaa paljon, jos laulavat koko joukko. Se onkin hyvää kuultavaa, kun kaikki ovat yhtä aikaa äänessä. Siinä on antaumusta lavaesiintymiseen.

Nuorempi haitaristi, Aki Metsälä, olikin vuoden 2000 Kultaisen harmonikan viiden finalistin joukossa 18 vuoden iässä.

Muistelin, että tämäkin orkesteri kunnon tanssiorkesterin tapaan soittaa settien lopussa joko polkat, jenkat ja masurkat eli ne on soitettu kolmen osuuden jälkeen. Moni orkesteri tekee niin ja on tasapuolista muihin esitettyihin illan tanssilajeihin nähden. Nyt ei tullut. Tulikohan jenkat seuraavalla osuudella. No, joka tapauksessa polkatkin soitettiin myöhemmin ja hyvin myöhään masurkat. Tanssiväestä osaa lähtee aikaisemmin pois, joten ei niitä illan lopulle tulisi jättää.

Tanssiväki tuntui pitävän heidän soitostaan, niin moni kehui heitä tanssin aikana eikä aiheetta. Siinä on oikea orkesteri tanssilavalle. Alkuvalssille haki pitkähkö herra, joka on niin tehnyt aiemminkin. Hän vie valssia oikein hyvin pitkillä askelilla. Niinpa illan aikana tanssimme kaikkiaan kolmet tavalliset valssit. Se on paljon minulta, kun monelle viejälle tavallisen valssin eteenpäin vienti tuottaa vaikeuksia ja jätän valssit usein väliin.

Tangoja esitettiin useampi ja ne sain tanssia paitsi yhdet hyvät levyltä tulleet tangot tauolla jäivät tanssimatta. Yllätys oli, että yhdelle tangoparille haki herra, jonka kanssa toivon saavani tanssia humppaa ja usein olen saanutkin. Foksinkin hän tanssii erilaisen mukavasti. Tango hänen kanssaan olikin uusi tanssi ja upeaa. Huolitellusti puettu herra haki rumbamaiselle kappaleelle ja se ei tuntunut minun jaloissani yhtään rumballe. Herra vei rumbana, mutta minun jalkani eivät löytäneet yhteistä rytmiä. Hänen kanssaan olen tanssinut aiemminkin ja tanssilajit ovat sujuneet. 

Kahden ensimmäisen tunnin aikana ei soitettu yhtään jiveä, ei rumbaa, ei chachaata. Sitten ne esitettiin peräkkäin. Ensin chachaa, jonka tanssin. Oikein hyvä kunnon jive perään ja vielä kaunis rumba, jotka molemmat kuuntelin. Niille lajeille näytti olevan vakioparit. Toisella naistentunnilla oli myös rumbakappaleet, mutta hitauteni esti koko haun. On se kumma miten joidenkin kappaleiden tanssimatta jättäminen harmittaa. Jos foksin tai fuskun aikana olen kuulolla, se ei juuri mieltäni vaivaa. Niitä lajeja tulee monta kertaa illan aikana. Jos saisin valita, mitä haluan tanssia ja mitkä jättää väliin, niin kahdeksan tanssilajia olisi, jotka ensisijaisesti mieluiten tanssin. Kai siinäkin on liikaaOtsan rypistys Mutta olinhan tällekin illalle tanssinut kuusi mielilajiani eli miksihän tunsin tyytymättömyyttä….

Foksia ja fuskua sopi iltaani useampia. Humpan olen unohtanut kokonaan, miten ne menikään. Tangot toivat ilon ja samoin kansalliset tanssit tutun herran kanssa, jota parempaa viejää en niissä lajeissa tiedä. Yhdet cha-chaat ja hitaat valssit olivat myös mieleen jääneitä. Samoin kahdet kappaleparit erään tummanheimon, kohteliaan herran kanssa. Tanssitut kappaleet eivät määrältään yltäneet sitten edellisen sunnuntain, mutta riittävästi liikunta tuli ja tanssin iloakin.