Martin Kievarissa 27.2.2010

Tanssi-illoista kirjoittelen tuoreversion, joka palauttaa mieleeni myöhemmin illan kulun vivahteineen. Nyt olin kirjoittanut, että taidan unohtaa koko illan. Ja se johtui suurelta osin esitetyn musiikin voimakkuudesta. Vaikka Marita Taavitsainen oli hyvä esiintyjä ja Koivuorkesteri uudistunut, jäin kaipaamaan entistä orkesteria.

Mielessäni on takavuosilta tämä sama orkesteri, mikä esiintyi Koivu & Aki Hietala-nimellä. Pidin orkesterista ja ihailin rumpali Hietalan soittoa ja laulua. Hän poistuikin sittemmin opetustehtäviin ja olen toivonut hänen paluutaan tanssilavoille, mikä taitaa olla turha haave.

Martin Kievarin talon tapaan tanssi-illan menu on tanssimusiikkia soittava orkesteri, usein solistikin mukana ja taukomusiikista huolehtii Oiva Lampinen. Nytkin ilta alkoi levymusiikilla ja sitä kelpaa tanssia. Tanssiväki saapuu moniin paikkoihin pitkin iltaa. Niinpä orkesterin aloittaessa oli jo tanssilattia täynnä ja illan tähden, Marita Taavitsaisen aloitettua tungos oli jo melkoinen.

Oikeiden tanssipaikkojen puutteen takia Jyväskylän seudulla tännekin sopii mukaan kansan ja kyläläisten joukkoon tanssinharrastajiakin. Monet ovat pareittain liikkeellä.

Illan musiikkitarjonta oli hyvää, mutta miksihän se taustajumputus kuului niin selvästi. Minua se häiritsi. Kappaleet olisivat ilman sitä olleet erittäin hyviä. Itse asiassa seurasin melko läheltä soittamista. Rumpalikin käsitteli kauniisti ja hellävaroin soittimiaan eikä kitarabassostakaan mitään meteliä kuulunut. Miksi sitten säädetään sillä “laatikkokapistuksella” äänet sellaisiksi kuin ne nyt kuuluivat.

Solistin esiintymisen aikana jumputus oli pienemmällä, mutta sitä ei olisi tarvinnut olla yhtään, sillä solistin ääni oli kaunis ja sen ei pitäisi hukkua soittoääniin. Hoikka laulaja oli ja oikeastaan vain kaunistunut esikoisensa jälkeen. Soittomiehissä oli jotain vierastakin tai uutta tuulta. Entistä tuulta sen sijaan esitti solistia säestävä haitaristi ja odotin häneltä innostuneempaa esittämistä, mutta kai säestäjän osa on mikä on. Taitava soittaja hän ja sitä osoitti hänen saamansa Tango Finlandia-palkinto 2008 kesällä.

Illan tanssiteema oli samanlainen kuin edellisenä iltana. Siis sekahaku. Onkohan se uusi suunta ja pitääkö tanssiväki siitä. Aika sen näyttää. En usko, että usein sellaisiin paikkoihin hakeudun, jossa ei ole selvää hakuvuoroa. Illan tanssikappaleeni olivat melkein foksia erilaisilla askelilla. Herroissa oli muutama, joiden kanssa tanssiminen sujui mukavasti. Paljon seurasin sivusta sekä tanssiväen menoa että lavaesiintymistä. Ravintolamaisuus ei saa minua innostumaan. Väen liikkuminen lattialla on niin epämääräistä, koska osalla väestä ei ole mitään käsitystä suunnista ja potkuja sekä tönimistä on yhtenään. Vaikka olen talvi-ihminen, niin tanssin puolesta tervetuloa kesä ja kesälavat. Niitä onneksi löytyy näiltäkin seuduilta.