Himos Areenalla 3.3.2010

Keskiviikon tansseihin Himos Areenalle lähteminen oli jo pitkän aikaa suunnitelmissani. Ei paikan takia vaan esiintyjien. Kerrankin Pekkaniskan Pojat olivat niin lähellä, että matkanteko sopi minullekin. Olin käynyt paikassa viime kesänä Iskelmäfestivaalien aikana yhtenä iltana, vaikka eräs herrasmies antoi kokoaikalipun näille juhlille. Silloin taisin vaan ihmetellä ulkoteltoissa ja esiintymislavoilla olevaa menoa.

Nyt olin ajoissa paikalla. Ajelinkin puolimatkan kyläpaikan kautta. Päärakennusta kiersin autolla enkä muistanut mistä pääsee sisäänkään. Sitten huomasin tutun kulkuneuvon nosturin kuvin seisomassa rakennuksen yhdellä sivulla. Siinä auton vieressä oli sopiva kolo minunkin parkkeerata. Olo tuntui hyvälle jo pelkän soittajien auton näkemisestä.

Vaikka autoja oli ympäriinsä, missä lienevät ihmiset olleet. Ympärillä oli muitakin rakennuksia, kaipa niissä oli jotain menoa. Löysin Areenalle menevän oven, mutta se olikin kiinni. Siinä oven luona odottelin ehkä viitisen minuuttia ja tuli siihen muitakin sisälle menijöitä. Pian pääsimme sisälle ja kaksi uljasta herraa oli vaatesäilytyksessä ottamassa takkeja vastaan. Avaraa ja tilavuutta oli paikassa eikä tanssitilakaan ollut pieni. Puitteet olivat mitä parhaimmat niin ravintolaväelle kuin tanssijoille ja myös orkesterille. Esiintymislava oli reilun kokoinen.

Tanssit alkoivat levymusiikilla ja eräs herra hakikin foksille. Pian lavalle ilmestyi tuttu ja mieleinen soittokunta, johon en ole kyllästynyt ja jota kaipaan, kun en pääse keikoille. Nyt oli rummuissa tuuraaja, joka on aina tarvittaessa käytettävissä. Varsinainen rumpali taitaa joskus työnsä puolesta “keikkailla” milloin missäkin maastoissa. Tomi Markkolan orkesterista viime kesänä tuli nuori herra puhaltajaksi ja huilukin on hänen soittovälineenään. Nyt hän ei ollut paikalla ja aiempi taitava puhaltaja oli entisellä paikallaan. On se hyvä, kun tuuraamisasiat hoituvat tarpeen mukaan. Muutoin joukko oli normaali kokoonpanossaan.

 

Viime syksynä joukkoa tuli täydentämään harmonikkataituri Taisto Lunkka, joka myös koskettimia käyttää ja laulaakin. Kun orkesterissa on ennestään myös toinen taitava haitaristi, niin onpa monet kappaleet mukava kuulla kaksin haitarivedoin. Koskettimissa voi olla siis kaksi soittajaa yhtä aikaa, siis kummallakin on omansaSilmänisku Lauluosuuksia on orkesterin sielun ja sydämen, Matti-Sakarin lisäksi, ainakin basistilla ja toisetkin ovat taustalaulussa mukana. Kaiken kaikkiaan illan musiikki oli parhaasta päästä, mitä tanssijoille voi esittää. Jopa sitä joidenkin tanssijoiden "vaatimaa" salsaa soitettiin. Siinäpä löytyi monenmoista tyyliä tanssijoilla.

Äänentoisto on heillä kohdallaan vaikka ei erikseen miksaajaa olekaan. Orkesterin tunnusmerkki, seuraavan tanssilajin ilmoittava valotaulu on monen tanssijan mielestä hyvä asia. Edellisellä kappaleella voi harkita vaikka kahville menoa tai tauon paikkaa, jos tuleva tanssilaji ei kuulu omaan repertuaariin. Minä ainakin valpastun kovasti joistakin tanssilajeista silloin kun olen tavallisella tanssipaikalla.

Tällä kertaa paikalla oli paikallisen tanssiseuran väkeä pareina ja hieman muuta väkeä. Kun tuttuja ei juuri ollut, tein järkevän ja itselleni sopivan ratkaisun valitsemalla tanssitilan reunalla, lattiaa korkeammalla olevista istumapaikoista orkesteria lähinnä olevan tuolin. Siitä oli suora näkymä lavalle ja tanssilattialle. Selkänä takana olevaa baaritiskiä ja sen seudulla olevaa väkeä en tarvinnut katsella.

Jokunen herra haki minut tanssimaan, mutta istuminen olisi ollut todella puuduttavaa ellen olisi keskittynyt täysin orkesterin kuunteluun. Siitä piti sulkea pois tanssillisuus. Eihän siinä olisi upeita tangoja kestänyt muuten kuunnella. Kaksi argentiinalaista tangoa esitettiin instrumentaalimusiikkina. Muistaakseni Adiós nonino vai Por una cabeza (??)ja Olé Guapa. Illan aikana oli hieno esitys myös tango Orotava la. Sitä en ole kuullut aiemmin ja oli soittokunnalla muitakin ennen kuulemattomia. Oli mennyt taas kuukausia, etten ollut päässyt heitä kuulemaan. Mutta entisiä mielikappaleitani esitettiin kuten hidas valssi On syömmesi jäätä (elokuvasta Punainen mylly) ja iki-ihana, paras jazzhumppa, Armaani on kuin huhtikuu (Beritin kappale). Kauniin nimikkorumbanikin kuuntelin sydämelläni. Jo yli kuuden vuoden ajan laulajan ääni on saanut sieluni täyttymään tällä kappaleella. Useita kauniita kappaleita kuulin myös heidän aiemmilta levyiltään.

Illan tanssilajini olivat aluksi kahdet foksit, bugit, polkat, hitaat valssit ja kolmannet foksit. Olin kai kuin muu maa mustikka tanssihaettavaksiOtsan rypistys Mutta lähes täydellinen kuuntelija ja katselija, kun kohteena olivat minulle hyvin rakkaat soittajat. Seitsemän vuotta täyttyy tanssimaailman yhteiseloa heidän kanssaan.