Peurungan tanssit 18.3.2010

Mistä alkaisin…  Loma on takanapäin ja uusi kevät koittaa. Linnunlaulua on täynnä lähimetsikkö aamulla työhön kävellessäni. Lumikin on vähentynyt.

Lomani alkoi oikeastaan samaan aikaan, kun Varjokuva-orkesteri aloitti kymmenen päivän turneensa Keski-Suomesta Lappiin ja takaisin lähtöasemiin.

Kylpylähotelli Peurungan torstaitanssit ovat olleet kotoisat. Kylpylä/ravintolaväkeä on paikalla ja usein myös tanssiväkeäkin. Tällä kertaa paikalla oli enimmäkseen sitä tanssiväkeä. Vaikka aika pienessä tilassa on orkesteripaikka ja muutoinkin tilaratkaisut eivät ole ehkä parhaat äänentoistolle, niin ei voi valittaa volyymien liiallisuudesta. Ja osaahan nappulakoneenhoitaja Hande hommansa. Hänen laatima taukomusiikki oli yksi parhaista, mitä olen heidän illoissaan kuullut.

Kyllä oli mukava istua pehmeillä palleilla, joita on ryhmänä orkesterin vastapäisen seinän edessä, pienehkön tanssilattian jäädessä väliin. Siinä istuessa varsinkin oli mukava tavata tuttuja ja kuunnella musiikkia, joka on vienyt sydämeni kokonaan.

Mukavia olivat myös tanssikappaleet usean tutun herran kanssa ja erään pyörätuoliherran, joka innokkaasti haki naisia tanssimaan. Sujuvasti meni hänenkin kanssaan, vaikkei hänen pyöränsä ihan paras mahdollinen ollut tanssia varten. Olen joskus aiemmin tanssinut useamman pyörätuoliherran kanssa. Heidän pyöränsä ovat ihan tanssimista varten suunniteltu ja pyörän liikkuminen on kevyttä ja sulavaa edellyttäen myös herran vientitaitoa ja omaa seuraamista.

Varjokuvan matka jatkui perjantaina Joensuuhun ja lauantaina Leppävirran kautta kohti pohjoista. Minä puolestani jo perjantaina suunnistin Oulun välietapin kautta kohti tunturimaisemia.