23.4.10 Varjokuva Rauhalahti

Kalakukkokaupunkiin illan himmetessä nimipäivämatkan tein ja palatessani Varjokuvan Rauhalahden tansseihin itseni vein. Sää ei kyllä ollut ihan keväinen. Pikemminkin tuulen riepottelema ja sateinen. Yöksi oli luvannut kylmää, mutta se ei haitannut, kun nastat vielä alla jyllää.

Rauhalahteen jouduin yhdeksään mennessä. Hiljaista oli. Tutut vahtimestarit hymyssä suin ottivat vastaan takkini. Kuulin, että orkesteri aloittaa ehkä tunnin päästä. Levymusiikki soi sen ajan eikä se ollut Varjokuvan Handen valintoja. Tanssitilaa oli riittävästi, mutta Varjokuvan aloittaessa tanssilattia täyttyi. Tyypillistä tälle paikalle ovat avarat tilat tanssilattian ympärillä, korkeammalla. Väkeä on siis ympäriinsä joskin hakualue eli naiset ja miehet seisoksivat laajalla alueella. Hakuvuoro näytti olevan sekahakua, sillä naisetkin hakivat eikä mitään kylttejä vuoroista ollut.

Varjokuvan tansseissa olin lomaviikkoni aikana ja jo kuukausi saa minut ikävöimään heitä. Siinä oikein mukavassa penkissä istuessani näin hyvin lavalle ja kuulin musiikin. Mitähän heidän musiikissaan on, mikä saa minut toistuen hakeutumaan heidän iltoihinsa, aina kun se on mahdollista. Heidän ensi kosketuksensa soittimiinsa ja siitä alkavat soinnut siirtyvät minuun saaden aikaan mielihyvän ja tyytyväisyyden. Uskon tuntevani heidän soittonsa missä tahansa, vaikken tietäisi etukäteen heidän soittavan.

Soittokunta lavalla esitti tuttuja kappaleita ja oli joku jota en liene kuullut. Tekisi mieli kysyä, että mikä tuo olikaan. Mutta ehkä heidän tulevalta levyltä niitä kuulen. Kyöstin lisäksi Rami lauloi ja voisi laulaa enemmänkin. Kyösti saisi lepuuttaa ääntään ja keskittyä soittamiseen. On hyvä, jos orkesterissa useampi laulaa.

 

Muutamien herrojen kanssa tanssin illan aikana. Joidenkin kanssa useamman kappaleen. Eräs herra haki ja kertoi tanssittaneensa minua noin kymmenen vuotta sitten eräässä pienehkössä tanssiravintolassa. Haki toisenkin kerran, mutta minulle ei palautunut mieleeni mitään.

Itärajan tuntumasta oli herra matkalla jatkaen Sotkamoon, minne Varjokuvakin oli menossa. Ihan pientä kadetta oli mielessäni. Mutta se katosi illan aikana, kun sain tanssia ko. herran kanssa monta kappaletta. Hän oli käteen käypä ja sopiva-askelinen. Hitaaseen valssiin Yö katseessasi oli mukava päättää illan tanssit tämän herran kanssa. Kyösti laulaa sen koskettavasti ja herra vei hyvin.