17.4.10 Pesäkallio 

Eilisen illan jälkeen oli ajeltava pitkä matka “ihmisten ilmoille” ja Pekkaniskan Poikien tanssi-illasta saatoin odottaa jotain hyvää. Enkä siinä suhteessa pettynyt. Tällä kertaa ei ollut mitään ruuhkatansseja, jos jossain vaiheessa olikin lattia täysi tanssijoista ja ylätasannekin.

Menomatkalla oli sään vaihtelua ja luonto näytti voimiaan. Satoi vettä ja lunta ja tuuli oli välillä hyvin voimakas. Perillä huomasin illan mittaan, että lunta satoi reippaasti ja autot peittyivät lumeen. Kumma kyllä, kotiin lähtiessäni, lumet olivat sulaneet. Ennätysajassa sujui kotimatka, kun melkein yksin sain käyttää tietä ja sade oli lakannut.

Illan tarjonnasta tangot nousivat suosikeikseni, jos kaikki muukin, mitä esitettiin, oli laatuluokkaa. Niin oli taukomusiikkikin, jota orkesteri hoiti. Osaavat kyllä valita iltaan ja omaan musiikkiinsa hyvin täydentävät kappaleet.

Yksi illan yllätyksistä oli juuri eräs levyvalinta. Hetken kuuntelin niin tuttua kappaleen alkua ja en ollut uskoa korviani. Omegan rumpalin Esa Hiltusen säveltämältä instrumentaalilevyltä Dreamie alkoi kuulua hienosti tehty kappale, Jaken jenkka. Levyllä on kymmenen kappaletta ja kun minulla on välillä ikävä Omegaa, niin levyä kuuntelen.

Nyt levysoittimen ääressä oli orkesterin uusin tulokas Taisto Lunkka ja piti sanoa hänelle, että olipa hienoa, että soittaa Esan kappaleen. Lunkka kertoi, että hänellä on koko levy. Jos minun maallikon mielestä Esan levy on hyvin tehty ja sävellykset omaa luokkaansa ja arvostettu muusikko Lunkka on samaa mieltä, niin ainakin tällä kertaa olen ymmärtänyt hyvän musiikin päälle. Orkesterin uusin levy on loppusuoralla ja tulossa on hyvin tanssittavia kappaleita.

Illan kulku oli iloisissa tunnelmissa. Niin paljon tuttuja oli paikalla. Oli naisia ja miehiä, pitkältä ajalta. Useita Tanssinet-ihmisiä (entisiä palstakirjoittajia/pinssiläisiä)oli paikalla ja heidän näkemisensä oli ilahduttavaa.

Tanssimistani tanssilajeista olivat pois orkesterin jenkat ja polkat - ne katselin. Olivat ne maltillisen hyvätempoiset. Masurkalle pääsin edellisen illan toisen tanssiherran kanssa - hänen heistä kahdesta, joiden kanssa yleensä koko iltana tanssin. Olin nyt hakenut häntä naistenhaulla.

Kaakonkulmalta oli mukavia tanssiherroja ja niin olivat kaikki herrat, joiden kanssa ilta sujui. Tunsin taas olevani “normaalivireessä”… Herroissa oli minulle tuntemattomiakin. Mielessä eivät pysy kaikki. Tangolle haki tällainen herra ja vienti oli hyvä. Niinpä naistentunnilla hain häntä jollekin lattarimaiselle kappaleelle ja kun perään tulivat tangot, niin nekin menivät samalla haulla. Yhdet tangot tulivat mutusteltua tutussa sylissä ja vienti ei ollut hissuttelua. Se oli sitä hyvää tangoa. Pitkästä aikaa häntäkin näin.

Entisen kotikylän käteenkäypä tanssiherra oli paikalla ja se ilahdutti ja tanssit sujuivat. Lähes paikallisen, varttuneen herran kanssa myös tangot ovat yhdet parhaita ja hänen kanssaan tanssin myös muita lajeja. Läheltä tanssipaikkaa oli herra, jonka kanssa osaamme “taaperrella” tanssilattialla ja hyvin. Ei ole ollut valittamista koskaan niistä kappaleista mitä olemme tanssineet. Jäiköhän meiltä nyt tangot tanssimatta. Niistä pidän erityisesti hänen kanssaan.

Illan kulku oli niin vireää ja tanssitut kappaleet mieleisiä ja hyvässä viennissä, että niistä muodostui yhtenäinen muistojen helminauha. Illan loppupuolella alkoi väki harventua ja tanssiherrat samalla tahdilla. Niinpä kuuntelin entistä tarkemmin soittoja ja laulua.

Orkesterin viimeisin kokoonpano on kiitettävän hyvä. On haitareita kaksin kappalein, puhaltimia huiluineen. Jokainen on taitava soittaja ja Matti-Sakarin lisäksi basisti laulaa jonkun kappaleen ja herra Lunkka samoin. Lunkka toikin tullessaan uusia kappaleita ja ilmettä koko joukkoon.

Niin, ja kuulin minä humppien parhaimpiin kuuluvan Armaani on kuin huhtikuu ja hitaan valssin On syömmesi jäätä. Paljon oli vanhoja, tuttuja kappaleita orkesterin soittamissa ja useita uusiakin, joihin korvani ei ole tottunut, kun harvoin keikoille pääsen. Kun levy valmistuu, niin ainakin sitten kappaleiden kanssa tutuksi pääsen.

Mukava oli tauoilla hetki olla lähituntumassa useamman soittajan kanssa, siis halaukset ja juttuhetket kuulumisineen, mutta yllätyksen järjesti joukon kuopus. Olin juttelemassa pois lähtiessäni eteisaulassa viimeisellä tauolla orkesterin herran ja ystävänsä kanssa. Olin pukenut jo verkkarit ja pusakan tanssivaatteiden päälle ja kävelykengät Andiamot olivat jalassani. Tango alkoi siinä soida ja taisin sanoakin ääneen juttukavereille, että olisipa tilaa nyt tanssia, jos tangomiehiä olisi vielä paikalla. Ja hetkeä myöhemmin taakseni ilmaantui kuin tyhjästä nuori herra, joka sanoi, että ne kauan luvatut tangot olisivat nyt. Eipä mitään, pusakka pois ja menoksi. 

 

Illan parhaimmin viedyt tangot tanssin hänen kanssaan. Ja mitä kehitystä tapahtuukaan hänen tanssissaan. Jossain joskus on ennenkin tangot tanssittu. Kun hänet ensi kerran olen tavannut, syksyllä tulee seitsemän vuotta, niin hän oli silloin kaksitoista veeHymy Lapsissa ja nuorissa näkee ajan kulun. Elämä ottaa ja antaa. Nyt se antoi. Mukava oli ajelle kotiinpäin ja ajatella vielä nuorempaa miestä, yhdentoista viikon vanhaa...