Haapamäen Suoja 10.4.2010

Lapista tultuani jouduin jättämään väliin Kivistön sunnuntaitanssit ja ennen kaikkea Kari Piirosen. Tälle lauantaille taas oli mietittävää, mutta kompromissiin päädyin. Seuraavaa kertaa en tiedä, koska tätä 1988 vuoden tangokuningasta pääsen kuulemaan, joten Haapamäen Suojalle nyt menin. Toinen, melkein tangokuningas tai oikeastaan minulle hän on tangokuningas, vaikka kolminkertainen tangoprinssi onkin, oli Martin Kievarissa samana iltana. Mutta Antti Ahopelto on Voimaorkesterinsa kanssa vielä tällä kuulla myös Haapamäen Suojalla, joten hyvä niin ja paikalla olen.

Menomatka Keuruun suuntaan oli mielenkiintoinen. Aurinko paistoi monissa paikoin suoraan kohti ja joissakin kohdissa, missä alkoi alamäki, auringon valo oli sokaiseva. Koko aurinko oli kuin liekehtivä tulipallo. Ääriviivoja en erottanut ennen kuin tie laskeutui alemmaksi. Siinä tuli mieleeni, sellainenko on joskus maailman loppu. Aurinko roihuaa ennen lopullista pimenemistään. Entä jos se olisi siitä vain yks´kaks´ kadonnut. Miten äkkiä kylmyys valtaisi kaiken… Oli mukavaa ajaa kuivaa tietä ja kaukana taivaanrannalla oli pilvenriekaleita, taivas punersi ja metsien yläpuolella oli harmaa kerros. Siellä satoi. Perille pääsin ilman sadetta.

Pihassa ei ollut montakaan autoa, minkä nyt henkilökunnan. Tanssit ilmoitetaan alkavaksi puoli yhdeksältä. Levymusiikki oli soimassa eikä sisälläkään ollut kuin joku pariskunta. Tanssiseuran kortilla saa lipun myynnissä kahvi+pullalapun ja niinpä kävin yläkerran kahviossa lunastamassa lipun sisällön. Pulla oli kyllä upea ja imelä. Karaokeväkeä oli joku paikalla, kukaan ei vielä laulanut.

Olikohan vaille yhdeksän vai yhdeksän, kun Caminito-orkesteri aloitti valssilla. Tuttu herra haki sille. Väki lisääntyi ja mukavia tansseja oli alussa, kun oli tilaakin. Fusku/jivelle haki herra, jonka kanssa etenevä chachaa joskus oli täällä minusta aivan upeaa. Hän ei muistanut sellaista tanssineensakaan. Ei kai sitten hänen mielestään. Tai on hänellä jo ikää sen verran, että mahdollisella muistihäiriöllä on osuutta asiaan.

Orkesteri soitti kaksi osuutta ja levymusiikkeineen oli oikein tanssittavia kappaleita. Illan alun orkesterin upeille tangoille haki herra, joka jaksoi puhua koko kahden kappaleen ajan taukoineen. Askelkaan ei ollut kuin jalan siirtelyä. Jos jotkut tanssijat sanovat, että humppa tanssittuna buggina on sen raiskausta, niin tämä oli jotain enemmän - tangon kuolema.

Jenkat sen sijaan tanssittuna Lapinjenkkana ja toinen perinteisellä jenkalla yhdistettynä kuvioita olivat taas kerran iloa tuottavat. Myöhemmin illasta jenkkaherran kanssa tanssimme polkat, jotka olivat melko nopeat ja lopussa oikein tanssilliset humpat buggina.

Ensimmäisellä tunnilla soitettiin myös chachaat. Tuntematon herra haki kysyen, että sinä tanssit varmaan chachaata. Oikein mukava vienti oli ja seuraavalla vuorohaun naistentuntisosuudella hain häntä samanlaiselle. Illan aikana tanssimme myös hitaat valssit.

Orkesterin kokoonpanossa oli tuuraaja kitaristilla ja vuoden alussa lopettanut orkesterin kosketinsoittaja/haitaristi/laulaja oli puolestaan tuuraajana. Hän on kyllä korvaamaton orkesterin jäsen. En usko, että mistään löytyy vastaavia taitoja omaavaa soittajaa. Hänen haitariosuutensa ovat hienot. Koskettimet soljuvat hänen sormityöskentelyssään. Ja lauluääni, se on kiitettävä. Komistus hän on muutenkin lavalla ja taitava tanssija lattian puolella.

Minua harmitti kovasti jälkeenpäin, kun kysyin tauolla ulkorapulla jäähyreissulla basistilta, että milloin hän sitä viuluaan käyttää. Vastaus oli, että kahdella kappaleparilla hän käytti jo. Keskityin niin niiden kappaleiden tanssimiseen ja viejään, etten huomannut. Niin ei ole ennen käynyt. Hän soittaa kauniisti viulullaan.

Kari Piirosen esiintymistyyli ei ole muuttunut. Sitä karismaa, voimaa, taitoa ja eleitä ei voita kukaan. Hän ottaa yleisönsä täysin. Kappalevalikoimasta löytyy monille tanssilajeille sopivia. Hänen tangonsa ja varsinkin Punaiset lehdet saa minut sanattomaksi. Se tango vie minut mukanaan, kietoo syleisyynsä ja varsinkin jos viejä on hyvä ja on tilaa tanssia, niin se on oikeaa tangon huumaa. Nyt oli ahtautta.

Myöhemmin illasta tanssin sambat pitkän herran kanssa ja perään tulleet tangot. Kyllä tango Tulisuudelmakin oli oikea tango ja niin oli oikea viejäkin. Tilan puute rajoitti vapaampaa liikkumista, mutta hyvässä viennissä on hyvä olla ahtaammassakin paikassa. Olen sitten kai “hulluna tangoon”. Niin kuin se oli teemana Seinäjoella.

Naistenvuorolla, toisella tunnilla, soitettiin oikein leppoisat masurkat. Juuri sellaiset, joissa oikeaoppisesti polkkaosuudella melkein jää ilmaan. Tuttua kansantanssiherraa en ennättänyt hakemaan ja tämä edellä kerrottu valssi/tangomies oli vielä hakematta, joten hänet sain lattialle. Hän olikin varsinainen kansantanssien harrastaja. Hyvä oli valintani.

Yhdellä tauolla oli ilo tanssia tangot tutun soittomiehen kanssa ja toisella tauolla illan juonto-osuudet hyvin reippaasti spiikannut rumpali haki hitaalle valssille. Sitä emme ole ennen tanssineetkaan. Hyvin oli laji hallussa ja vienti vartalokontaktissa ohjasi hyvin liikkumisen.

Mukava oli tavata pitkästä aikaa rouva Piironen. Se on hyvä, että pitkiä matkoja ajaessa, varsinkin yöllä, hän on mukana. Siinä on sydämellinen naisihminen, jolle on Karin mukana liikkuessa kertynyt suuri ystäväjoukko.

Illan tanssien kulku oli tuttujen ja tuntemattomien kanssa, useimpia tanssilajeja illan aikana. Tanssi-illaksi ihan hyvä. Osan aikaa kuuntelin ja katselin Karia sekä tietysti tapani mukaan seuraan orkesterin työskentelyä, paitsi se viulun soittoNolostunut 

Monille tansseissa käymisen edellytys on, että paikalla on tuttu tanssiporukka. Minulle merkitsee hyvä tanssiväki paljon, mutta tärkeämpää on, että kuulen hyvää ja mieleistä tanssimusiikkia ja ajan myötä olen oppinut arvostamaan erilaisia orkestereita ja heidän tapaansa tulkita musiikkia. Seudulla missä asun, ei aina voi valita tanssipaikkaa orkesterin mukaan. Ne illat vain usein ovat tylsempiä minulle. Musiikin voima on ihmeellinen sielulleni silloin kun se saa minut syttymään.