Martin Kievarissa 3.4.2010

Pääsiäislauantai sujui Martin Kievarissa. Olipa erilainen väki kuin edellisen illan tansseissa. Ei se yllätys ollut. Orkesterin takia tulin, niin kuin on alkanut olla pääsyy tanssipaikkavalinnallani.

Tornados ja solisti, tangokuningatar 2003, Saija Tuupanen eivät ole koskaan pettäneet musiikillaan. Mutta ikävä kyllä harvoin on tilaisuus olla heidän tanssi-illoissaan. Heidän tanssipaikat ovat usein kaukana. Hän ei ole unohtanut esittää tangoja. Kauniita kappaleita oli monia ja taisi olla sellaisiakin, joita en ole kuullut. Orkesterin kitaristi Kai Lääti lauloi hitaan valssin, sen Channel Fourin tekemän, Sieluni Soitto. Kyllä siinä sanat ja sävel saavat sielun väräjämään.

Tällä kertaa paikalla oli pariskuntia, varttunutta väkeä enimmäkseen ja hieman vähän nuorempia. Vuorohaku on illan teema. On hyväksi havaittu. Paitsi minusta illan aloitus naistenhaulla on erikoinen. Ilta sujui monin hetkin orkesteria katsellen ja kuunnellen. Tanssiminenkin oli asiaan kuuluvaa. Ihan hyviä tanssitut kappaleet. Omat valinnat sopivia ja tuttuja olivat hakijat.

Olin illan aikana seurannut orkesterin lähellä olevassa sivutilassa seisonutta herraa. Arvelin, että on jotenkin orkesteriin sattuva, jos vaikka solistin ystävä. Olin itsekin siinä nurkalla fanittelemassa Saijaa, jos Kaitsuakin. Siinä sitten naistenhakuvuorolla kävelin kysymään, lähteekö herra tanssimaan. Selvisi siinä, että tanssimaan oli tullut, mutta ei oikein tiennyt, minne pitäisi olla sijoittunut. Kerroin miten herrat ovat paikkansa katsoneet. Baaritiskikin määrittelee joidenkin seisomapaikat.

Hakuni pääsyy oli herran ulkonäkö. Kovasti hän muistutti ihailemaani Charlies-orkesterin solistia, Janne Leinoa. Kroppa ja hymy olivat samat. Ehkä hieman vaaleampi. No, tanssiminen oli aluksi hieman hakusessa, mutta löytyihän ne askeleet. Kaksi paria tanssimme ja herra osasi sitten mennä toisten miesten joukkoon. Hyvältä näytti, kun hän aika varmasti haki tanssitettavia ja näytti osaavan valitakin.

Myöhemmin hän haki kaksille valsseille. Vaikka en ylettömän innostunut ole tavallisista valsseista, varsinkaan jos niistä puuttuu valssin lento, niin hyvät ne olivat tanssia, koska askelpituus pitkällä miehellä on hyvä. Jäimme toisen valssiparin jälkeen tanssimaan ja kappaleiden välissä jutellessa selvisi, että on hän tanssinut, mutta tauko on ollut. Kyllä tangot ja muutkin mitä soitettiin sujuivat hyvin.  Olenkin aina sanonut, että jos joskus on tanssinut, niin paluu on kuin polkupyörällä ajo. Varsinkin polkan tanssimisessa olen yrittänyt vakuuttaa herrat, kun tulee puheeksi polkka ja vastaus on, että joskus on tanssinut, mutta enää ei uskalla/osaa. Siinä tanssiessa ilta loppuikin kuin kesken. Sopiva aika oli kummankin poistua omille teilleen.