Jenkkapirtillä 22.5.2010

Jenkkapirtin avajaisiin matkasin ihan eri suunnasta kuin ennen ja matkakin oli pitempi. Kahtena edellisenä vuotena olen ollut myös Jenkkapirtin avajaistansseissa ja esiintyjät ovat olleet samat. Matkaani oli muitakin syitä kuin toive päästä tanssimaan. Ne muut syyt kyllä onnistuivat, tanssiminen ei.

Hyvin oli rauhallinen suorin reitti tanssipaikalle. Muutama kilometri ennen Jenkkapirttiä oli usean poliisin joukko puhalluttamassa - meitä menijöitä. Ihmettelin heille, että jo menomatkalla tämä puhallus. Totesi vain siihen poliisimies, että paljon on ollut menijöitä tanssimaan. Sanoin, että lähtekää tekin. Teki mieli jatkaa, että turha on hommanne nyt.

Paikoitusalueella oli jo paljon autoja ja talon takana oli joukko asuntoautoja. Autojen luota oli jonot lippuluukulle. Kaksi luukkua oli käytössä. Ajoin autoni tanssipaikan sivulle metsän reunaan tyhjälle paikalle muutaman auton viereen. Sain ylleni mekon ja menoksi. Jono olikin lyhentynyt sinä aikana vaikka vielä hetkinen meni lippuluukulle pääsyyn.

Taifun oli aloittanut soitot ja Juha Mäkinen oli laulamassa. Väkeä oli jo aluksi joka puolella. Minulla oli omia projekteja ennen tanssiajatuksia, joten pienelle miehelle menevä nimipäivälahja löysi perille.

Sitten oli vuorossa isompi mies. Hän oli tyylikkäänä istumassa takasalin vieressä olevassa pöydässä seuranaan eräs tuttu daami. Valkoinen takki yllään, rusetti kaulassa ja tanssikengät jalassa. Tuntui hyvälle nähdä hänet pitkästä aikaa. Sama jämäkkä puhetyyli ja elämän usko kuin ennenkin. Vielä paremmalta tuntui nähdä hänen tanssivan tangoa siinä tasanteella. Sainkin hiljan tietää eräästä vanhemmasta tapahtumasta, ja hänen auttamistyöstään maanjäristyksen tuhoissa, jossa tämä herra osoitti, mitä auttaminen parhaimmillaan  on. Hän oli hakenut henkilökohtaisesti jostain naapurimaasta nosturin ja ajanut itse sen sieltä  tuhopaikalle ja auttanut vaivojaan säästämättä pelastustoimissa. Tiedot ovat kulkeutuneet hänen silloisen mökkinaapurinsa kautta, joka muistaa tuon tapauksen erityisesti.

Samalla takasalin tasanteella samaan aikaan sain kokea itsekin etelän kaupungit valloittaneen entisen “maalaisherran” tangon vientiä. Hän osaa kaikkea ja hyvillä opeilla. Harmi vain, etten häntäkään ja monia muita tanssituttuja enää juuri tapaa.

Meitä takatilan pöydän luona vierailijoita oli kyllä lukuisia ja uskon, että tämä tanssiystävämme ilahtui käynneistä. Liikunnan ja varsinkin tanssin parantavan voiman on usea tansseissa kävijä kokenut tauon jälkeen.

Reijo Taipaleen osuudet menivät melkein huomaamatta. Vuosi sitten fanittelin ihan lavan edessä. Oli siellä nytkin joukko ihailijoita/katsojia. Pekkaniskan Poikien soitot ja laulut onneksi huomasin. Olin kyllä niin mykistynyt siitä ihmismäärästä, massan liikkumisesta lattialla, että katsoin parhaaksi kaiteen ääressä seurata illan kulkua.

Matti-Sakari lauloi jonkin uuden tangonkin tai en ainakaan ole kuullut sitä aiemmin. No, polkat karkasivat käsistä. Tai pikemminkin jaloista. Olivat tavallista nopeammat. Viejänä oli herra, jonka kanssa sitä lajia ei ole ennen tanssittu. Läähätin vielä hetken tanssien jälkeen. Huono kuntoni oli kai myös osasyynä. Taifunin aloitusjaksolla, tango se oli, eräs turvallinen soittoherra löysi minut kai sattumalta ihmisjoukosta. Miten lie huomannutkaan.

Naisten puolituntisen alussa en edes ajatellut ryhtyä hakupuuhiin. Niihin oli naisia riittävästi ilman minuakin. Toiselle puolikkaalle haki ulkonäkötuttu herra ja jäimme buggailemaan takasaliin seuraavat kappaleet. Hänen kanssaan myöhemmin illalla ne polkat tanssimme. Niin sovimme alkuillasta. Haikeana kuuntelin Muistojeni Julia-rumbaa siinä aitiopaikallani. Matti-Sakarin äänen lämpö täyttää sydämeni. Olin sitten kai sattunut manselaisen herran silmiin, kun tuli hakemaan siitä varmistaen, että olenko minä minä. Jossain muualla joskus tanssittu, ulkonäkö oli tuttu minulle.

Naisten toisella haulla, tunti hakuaikaa, hain kahta herraa. Tangolle tätä naapurikaupungin miestä, kun sattui niin helposti olevan haettavissa lavan edessä ja silmieni edessä. Vesipisteeltä minut korjasi valssille tuttu, yksi hauskimmista ja taitavimmista tanssitutuistani, kaakon seudulta kotoisin. Toinen naistentunnin hakuni kohdistui häneen taas samoin perustein kuin ensimmäinenkin hakuni. Hän seisoi siinä lavan edessä eikä mies-naissekamelkassa, mikä oli keskilattian edessä. Tango sekin oli.

Pekkaniskan Poikien musiikissa on tapahtunut kovasti muutosta uusimman soittajan tulon jälkeen. Hän on tuonut mukanaan uusia musiikillisia ilmauksia ja ihan uusia kappaleitakin. Pidän Lunkan hyvästä vaikutuksesta koko orkesteriin. Kaikkien soittajien yhteistyöllä he ovat saavuttaneet tanssiväen suosion. Niinpä näinkin vähät tanssimiseni illan aikana eivät laskeneet mielihyvätasoani. Poikien soitot ja laulut korvasit kaiken.