Kivistön työväentalolla 16.5.2010

Eilisillan konsertin jälkeen mietin tänään, mitä se tanssiminen oikein on. Kenelle se on tarkoitettu ja miten ja missä muodossa. Uskomaton kun olen, niin kaiken jälkeen tuiki tuntemattoman orkesterin varttuneen väen tansseihin itseni lykkäsin. Lähellä kolmeakymmentä astetta ulkona lämpötila. Onneksi oli pieni tuulenhenki, joka vähän helpotti oloa.

Lyhyt oli automatka tanssipaikalle kello viideksi. Paikoitusalue oli puolityhjä, tällä kertaa näin ilmaistuna. Sisällä oli pieni joukko ihmisiä. Tavallisesti tanssien alussa paikka on täysi ja autonkin saa pihaan, jos ajoissa on paikalla. Eipä näyttänyt tuttuja juuri olevan, mutta jokunen ilmaantui illan aikana.

Illan esiintyjinä olivat Sakke Kotilainen & Focus, kotoisin Turun seudulta ja Somerolta. Orkesteri soitti hyvin jaloille käyvää monipuolista tanssimusiikkia. Ei ole valittamista musiikista. Paljon oli kauniita vanhoja kappaleita. Ja kaksi uudempaaSilmänisku Varjokuvan humppa Kotikoivu ja mikä se toinen olikaan - Kesämuisto. Nyt kun sitä kuuntelen, tuntuu, ettei se ollutkaan, vaan mikä se oli. Muistihäiriö yllättää taas. 

Alkuvalssille haki kookas herra, jonkun kerran aiemminkin tanssittanut. Seuranneelle tangolle en ollut kohteena ja ensimmäisen 45 minuutin aikana esitettiin toisetkin tangot, jotka olisin mieluummin kuunnellut penkissä. Tanssisyke ei oikein toiminut hakijan ja minun välillä. Siinä juteltiin ja hitaasti edettiin. Eri tanssilajeja esitettiin ja osuuden lopussa jenkat. Mukavasti sujuivat useat kappaleet tanssien ja seuranneella naistentunnilla olin aktiivinen.

Sitä seuraava miestenhakukin meni hyvin osaltani, mutta toisella naistenhaulla lähes jumituin taas penkkiin. Aloitin kyllä erästä tuttua hakemalla ja osuuden loppupuolella hain toista tuttua. Naistenhaun aikana tulivat vielä yhdet tangot, Satumaa ja jotain muuta ja istuin vain. Sitten alkoi soida Hopeinen kuu ja huomasin nousevani penkistä ja suunnistavani kahvion puolelle. Samaan aikaan tuli vastaan illan paras tanssiherra ja muutoinkin yksi miellyttävimmistä tanssijoista, jonka tiedän. Sanoikin tulleensa katsomaan, istunko vielä penkissä…. Tanssi oli illan ilo ja perään tullut Vihreät niityt samanlainen.

Olin tanssinut aiemmin illalla hitaan valssin hänen kanssaan, jota eräs varttunut tanssituttuherra kommentoi ammattilaisen kanssa tanssimiseksi. Hän itse tanssii hyvin vakiotansseja, hidasta valssiakin ja nopea foksikin sujuu. Hänen tavassaan tanssia on iän tuomaa rauhallisuutta. En tiedä tarkoittiko hän sanomalla moittia minua vai oliko se jonkin asteista kateutta. Olisi meidän hyväksyttävä itsemme taidot eikä verrata toisiin. Ei kaikkien tanssityyli ole samanlaista. Silti on mukava tanssia erilaisessa viennissä.

Mutta kieltämättä nautin suunnattomasti “ammattilaisen” vientitavasta niin tangoissa kuin slovareissa tänä iltana kuin muissakin lajeissa mitä on joskus parin vuoden aikana satunnaisesti tanssittu. Hän tanssii enimmäkseen vaimonsa kanssa tai myös seurueen toisen naisen kanssa kuten nytkin. Ammattilaisuudesta totesin mielipiteensä esittäneelle herralle, että tietääkseni kyseinen henkilö ei saa elantoaan tanssimalla.

Tuota ammattilais-sanaa olen kuullut silloin tällöin käytettävän, kun tarkoitetaan hyvin ja monipuolisesti tanssilajeja hallitsevaa lavatanssijaa. Yleensä sanojalla itsellä ei ole erityistä suhdetta tanssimiseen. Tai ei ole katsonut tarpeelliseksi opetella monia tanssilajeja tai mitään erityistä tulkintaa tanssiinsa. Niinpä tanssimme varmaan näytti hyvälle ja ainakin se tuntui erityisen hyvälle.

Olin odottanut soitettavan myös polkat ja masurkat. Polkat tulivatkin naistentunnin lopussa ja sain ne tanssia paikalle melko myöhään tulleen tanssitutun herran kanssa. Nopeat ne olivat, mutta hyvä kun soitettiin. Seuranneella tauolla olin juomassa vettä. Sitä kului varmaan paljon tämän illan aikana. Kuumuus oli saapunut myös tanssipaikalle. Huomasin, että orkesterin soittaja tuli myös kahvion puolelle. Ajattelin pitää ystävällisen “esitelmän” kansantanssien esittämisestä illan aikana. Soittaja kertoikin, ettei heillä kotipuolessa naiset pidä, että naistentunnilla soitetaan niitä. Sanoin, että sama se on täälläkin, mutta jos on vuorotuntihaku, niin ei siinä ole paljon vaihtoehtoja tai ehkä täällä olisikin, kun jälkeenpäin mietin. Miesten hakuvuorojen lopussa vaille kuusi ja vaille kahdeksan olisi sopiva hetki ja sitten yhdeksän jälkeen, kun naisten hakuvuoro on päättynyt. Mutta siinä soittajan kanssa jutellessa levymusiikkina kuului letkajenkka ja herra kysyi tanssitaanko. Yllättävää. Hyvin sujuivat jenkan askeleet hoikalta hyväryhtiseltä mieheltä. Paikalle jäi viimeiselle osuudelle kourallinen ihmisiä. Kuumuus oli verottanut kaiken kaikkiaan tanssiväkeä.