29.4.2010 Peurungassa

Peurungassa olivat esiintymässä Norolan Pojat ja kun montakaan kertaa en ole heitä kuullut, niin nyt oli tilaisuus. Muistin, että viime kesälomalla Pyhäsalmen lavalla heitä kuulin viimeksi. Orkesteri on soittanut vuosikymmenet ja vasta nyt oikeastaan tapasin heidät niin, että voin sanoa tajunneeni, millaisia soittajia he ovat.

Viimeksi tanssit alkoivat Peurungassa myöhään ja nyt sitten vaihteeksi orkesteri oli aloittanut jo klo 20. Eli myöhässä menin, mutta ei se haitannut. Paikassa oli aluksi tosi vähän ihmisiä. Seuraavan päivän vappuaatto kai vähensi ihmisten halukkuutta lähteä edellisenä iltana tanssimaan. Kyllähän väkeä sitten tuli ja tanssijoina monen taitoisia.

Muutamien herrojen kanssa tanssin ja kuunteleminen ei olisi voinut olla mieluisampaa. Nämä soittajat osaavat soittaa ja laulaa. En ihmettele yhtään, miksi Tanssiorkestereiden Suomen mestariksi 2009 ovat valittu. Ei tanssimusiikki enää paremmaksi tule. Ei taukomusiikkikaan huonoa ollut. Tangot, valssit, hitaat valssit, humpat ja lattaripuoli olivat edustettuina illan ohjelmistossa. Oli nopeaa ja hidasta. Kaikille jotain sopivaa.

Väkeä oli tullut jostain lisää ja tanssilattia olikin pian täysi. Mieleeni jäivät tansseistani erään herran viemät tangot ja vaihtoaskeltanssit. Sujuvaa menoa. Yllätys oli eräs herra, joka ennätti muiden kohteidensa välissä hakea minua tanssimaan muutamaan kappaleeseen tai tuplia ne olivat kukin haku erikseen. Säästyivät askeleet…

Taukomusiikkina soitettiin sambat, mikä ei ole minun lajini. Tälle taiturille ne olivat kai kuin vettä vaan. Sen sijaan tangot ja hitaat valssit hänen kanssaan olivat hyvät. Minun muistini on yleensä huono. Jos joku persoona jää mieleeni jostain tanssipaikalta, niin aika erikoinen hänen täytyy olla. Se, että saatan muistaa ulkonäön, mutta tapaamispaikka jää  unohduksiin.  Sitten toisen tapaamisen jälkeen on jo toinen tilanne.

Kaksi vierasta herraa haki illan aikana ja askelista ja kengistä näki, ettei tanssi ollut sydämen asia. Toinen herra käveli fiksusti ja oli muutenkin, no siedettävä, mutta pukeutuminen oli kuin olisi kalaan ollut menossa.

Orkesteri aloitti loppupuolella iltaa kappaleen Kuolleet lehdet ja hyvin mielelläni sen olisin kuunnellut, sillä tanssiherroja ei jäänyt minua varten. Toinen äskeisenlainen hakija tuli eteeni ja niin sitä tanssittiin, kai. Niin hieno kappale, jonka tunnelman säilyttämiseksi sain keskittyä viejästä huolimatta.  Orkesterin kosketinsoittaja lauloi vielä kappaleen välillä upeasti ranskankielellä.

Taukomusiikin aikana sisimpäni heräsi, kun Yö katseessasi alkoi kuulua. Kuuntelin ja kuuntelin. Kuka muu sen voi laulaa kuin Varjokuvan Kyösti. Miten olenkaan kohdistanut ja omistanut laulun yksin hänelle. Orkesterin jäsen sitten valisti minua. Se oli Sakari Kuosmanen, joka sen esitti. Se oli melkein yhtä hyvä kuin Kyöstin laulama ja Varjokuvan soittama.

Orkesterin viimeisen osuuden alkaessa poistuin paikalta, vaikka olisi heitä voinut kuunnella vaikka aamuun. Ei soitettu yhtään kappaletta, jota en olisi halunnut kuulla. Kaikki oli kohdallaan. Jossain heidät vielä kohtaan.