Peurungassa 13.5.2010.

Tällä kertaa olin hyvissä ajoissa perillä. Nyt orkesteri ei aloittanut kello 20. Aloitusajat tuntuvat vaihtelevan ja osun paikalla “väärään aikaan”. Joko on jo tanssit täydessä menossa tai sitten ei juuri ketään ole vielä paikalla.

Rosso aloitti sitten, kun levymusiikki oli alussa soinut jonkun aikaa. Joskus pysähdyn miettimään omia tanssitarkoitusperiäni. Niin kuin nytkin. Rosso ja Tarja Lunnas ovat ihan hyviä, mutta kosketinsoittaja-haitaristi-laulaja Anna-Liisa Väkeväisen tulo orkesteriin saa minut usein tarkistamaan, missä ovat esiintymässä ja onko mahdollista päästä kuulemaan. Anna-Liisa soitti aiemmin orkesteri Omegassa, joka on minulle yksi mieluisimmista orkestereista. Kaipaan vieläkin kovasti entistä Omegaa, rumpali Esan instrumentaalikappaleita ja Anna-Liisan heillä ollessaan soittamia argentiinalaisia tangoja, joita oli useita. Onneksi Anna-Liisa soittaa niistä jotakin Rossossakin. Pidän myös hänen laulukappaleistaan ennen illan solistin esiintymistä.

Tarja Lunnas on yksi valovoimaisimmista naissolisteista ja hänen kappaleensa sopivat juuri hänelle ja ovat erittäin tanssittavia. Ei mitään iskelmää. Lisäksi olen kaikkien vuosien ajan ihaillut hänen selkeää ääntämistään loppukonsonantteja myöten.

Tanssiväkeä oli tuttuun tapaan vähän illan alussa ja sitten alkoi olla ahdasta solistin aloittaessa. Osan aikaa istuin ja seurasin paikan menoa. Monia mukavia kappaleita tanssinkin. Oli tuttuja ja tuntemattomia. Muutamat hetket jäävät mieleen illasta, osa unohtuu, niin tanssittajistakin.

Tuttu pariskunta etelästä oli lomamatkalla ja heidän tanssiaan on aina mukava katsella. Sitä onkin jatkunut kiitettävän kauan, yhtä kauan kuin heidän avioliittoaan. Herralla on useimmiten tapana hakea minua jollekin kappaleelle. Niin nytkin. Tangot hänen kanssaan ovat parasta, mutta nyt hän salli vaimolleen sen ilon.

Eräs varttunut herra on usein hakenut minua tangolle, mutta nyt hän haki tangoa edeltäneelle kappaleelle ja seuraavista tangoista alkaen hänen aikansa meni samaa daamia tanssittaessa. Tuttuus täälläkin on tärkeää tanssiin pääsyn kannalta. Sain kyllä tanssia tangoja, erään vieraan herran kanssa ja toiset tutun kanssa. Tangon sisäinen tila harvoin täyttyy tuntemattoman kanssa. Tutun tangon viejän kanssa viimeksi olemme tavanneet Lapissa Pirtukirkossa (Äkäshotelli). Hänessä on ryhtiä ja tangon vienti on hyvä. Tilaa ei ollut paljon, mutta hänen kanssaan tango on tango ahtaudessakin. Chachaatakin tanssimme, mutta siihenkin oli tilaa liian vähän, kun väki kylki kyljessä liikkui. Hitaalle valssille olisin hakenut hänet (ei kyllä mitään naistenhakua ole), mutta eräs herra haki minut. Tangoherra ei hakenut ketään tälle valssille, huomasin sen tanssiessani...    

Sisäinen hymyni nousi pintaan, kun eräs ryhdikäs herra haki tanssimaan ja kevyesti kumarsi hakiessaan pitäen oikeaa kättään poikittain rintansa alaosaa vasten. Tunsin joskus herran, joka tanssiessa teki vastaavasti eli hakiessaan, kiittäessään kappaleiden välissä ja lopussa. Siinä melkein minun on astuttava askel taaksepäin ja joko niiata tai kumartaa vastaan. Hakutapa on suurta kohteliaisuutta ja saa minut vastaamaan arvokkaasti, mutta hymyillen. Puolen yön jälkeen jäi kotimatka, vaikka tarkoitus oli ajoissa joutua nukkumaan. Työpäivä oli edessä, vaikka olisi kai pitänyt ottaa lomapäiväksi.