Kuikan lavalla 16.06.2010

En muista käyneeni Kuikan lavan naistentansseissa aiemmin, mutta nyt ei ollut väliä tanssien hakutavalla, sillä Channel Fourin tansseissa haluan olla. Varsinkin kun he eivät kovin usein laskeudu Suomen äidin helmaan.

Illasta muodostui, yllättäen, oikein mukava tanssi-ilta. Kun musiikkikin oli juuri sitä mitä toivoin, niin hyvä muisto jäi näistä tansseista. Tanssiväki ei ehkä ollut ihan protasoa. Sen tason herroja en olisi tohtinut hakeakaan.

Hyviä haettavia oli paikalla riittämiin. Uskalsin hakea ihan vieraitakin. Eikä naistentansseissa auta jäädä odottamaan, mikä kappale tulee. Jos niin tekee, niin tyhjästä rivistä on vaikea hakea. Kaikenlaista kuviota ja kiemuraa lattialla sain tanssia.

Tangot ja varsinkin orkesterin oma hidas valssi, Sieluni soitto, rumpalin laulamana on niitä harvoja tanssilavoilla esitettäviä kappaleita, joka saa tunnetilani taivaisiin. Olen kuunnellut kappaletta joskus ihan lavan edessä ja hienoa se on tanssiakin, jos viejäkin elää mukana.

Puolilta öin poistuin paikalta, kun aamulla oli töitäkin tehtävänä. Harvoin naistentansseissa on ollut yhtä hyvä olo. Nykyään naistentansseissa en ole käynyt, sillä hakeminen on minulle tullut vaikeaksi. Onneksi nyt olin paikalla.