Kuikan lavalla 4.6.2010

Nyt sitten jouduin tanssipaikalle ennen tanssien alkua. Jo jonkin aikaa on lähtö tansseihin vain viivästynyt. Olin kyllä ajatellut tämän vuoden ensimmäisen Kuikan tanssi-iltani jälkeen, että miksi sinne menisin kuulolle. No, Helminauha orkesteri sai minut lähtemään eikä huono valinta ollutkaan. Ei soiton takia ja tanssimaankin pääsin kohtuudella.

Helminauha aloitti illan heti kahdeksalta tyylikkäästi puettuina, muotivärisolmioissa. Toinen orkesteri ei ollut satsannut pukeutumiseen. Olipa kylmä ilta ja aluksi muutama ihminen paikalla. Eräs hyvä tangonviejäherra haki valssille ja vähän myöhemmin tanssimme tangot. Toisetkin tangot tanssimme illan aikana, joten siinä oli hyvä pohja koko illalle. Kaikki sen päälle oli plussaa. Slovarit hänen kanssaan myöhemmin kartuttivat mielihyväsaldoani.

Alkuillan lämpimäisannos olivat humpat erään melkein jyväskyläläistyneen Mansen herran kanssa. Jotain vähän hitaampaa tanssimme myöhemmin. Neljänsuora soitti mielestäni huonorytmiset sambat, joihin minun jalkani tökkivät - herralta taisi sujua paremmin. Kai se vika oli jaloissani... Helminauha soitti myöhemmin paremmin tanssittavat sambat.

Fuskua ja rumbaa tanssin erään tutun kanssa ja taisimme tanssia muutakin. Tuntematon, mutta jotain tuttua kuitenkin oli eräässä herrassa. Olikohan se hidas valssi. Hiljaisuudessa tanssimme vaikka mieleni teki kysyä, että missä olemme aiemmin tanssineet. Toisille hitaille valsseille hain itse, vaikken edes huomannut, että musiikki alkoi niin. Ei tainnut huomata herrakaan, kun ihan omilla askelilla vei, kylläkin sujuvasti. Toinen hidas valssi oli niin selvä, että jalkani tahtoivat lähteä oikeille askelille, mutta vienti jatkui entisellään.

Kädenalitansseja oli illassa paljon, sillä Neljänsuora  orkesteri soitteli melkein sellaista. Niinpä fuskulle haki eräs ihailemani tanssiherra. Uskalsin hakea häntä ensi kerran viimeksi Kukonhiekassa ja kauniisti tanssitti nytkin. Naistenhaulla hain häntä, valssi alkoi soida. Mieluummin olisin tanssinut tangon tai vaikka rumban hänen kanssaan. Ehkä joskus. Fuskuja ja vaihtoaskeltansseja tanssin useampia. Kahdet bugit menin kai jollain askelilla. Toiset humpat myös ihan perinteisessä viennissä.

Neljänsuora veti nuorisoa paikalle ja faneja oli lavan edus täynnä. On se musiikki vaan pääosin sellaista, etten jaksaisi iltaa heitä kuunnella. Onhan mukana kauniita kappaleitakin, mutta se jyskyttävä soitto on liikaa minulle. Joskus ennen he olivat toisenlaisia soittajia, mutta siitä on jo aikaa. Kehitys ja edistyminen musiikin saralla vie orkestereita omille linjoilleen. Neljänsuora on hyvä bilebändi ja vaikka konsertteja pitämään nuorisolle, sillä he pitävät metelistä musiikissa. Mutta kehua täytyy solistin tangoa Taivas salamoi. Hyvin se meni, vaikkei kukaan voita Jouni Kerosta ja Seinäjoen tango-orkesteria. Siinä laulussa ja soitossa on ihoni kananlihalla.

Helminauhan haitaristi Kalle soitti Kuoleman paikan. Oikein hieno esitys ja taitava. Onhan hän Kultaisen harmonikan kilpailuihin osallistunut soittaja. Illan plussaa olivat useat tangot ja mukavat tanssiherrat muissakin lajeissa sekä nämä helmet lavalla. He osasivat soittaa sydämeeni ensi kerrallaan vajaa vuosi sitten. Heidän laulaja taitaa myös koskettimet, kitaran ja saksofonin soiton. Iloinen ja sydämeeni käyvä soittoporukka he ovat.

Illan miinusta oli, ettei kukaan hakenut jenkoille eikä polkille. Masurkkaa ei soitettu, ellei Neljänsuora soittanut viimeisellä osuudellaan. Heidän orkesterissa takavuosina olen nähnyt ihanan puisen viulun, jota soittaja varjeli kuin silmäteräänsä. On se kuulemma vieläkin olemassa ja ehkä käytössä jossain tulevassa Kesäillan valssinauhoituksessa, jossa ovat mukana.