Ravintolailta 11.6.2010

Olin alkuillan nuoren miehenalun seurana ja huomasin, että olen palannut jokelteluastelleeSilmänisku  Tarkoitus ei ollut minnekään enää sitten lähteä. Varjokuvan levynjulkistamistanssit jäivät väliin. En tosin olisi muutenkaan ennättänyt töiden jälkeen Kisarantaan asti.

Kun kuitenkin Saija Tuupanen ja Tornados Orkesteri olivat ihan vieressä esiintymässä, niin pikimmiten heitä kävin kuulemassa. Ravintolatanssit ovat kyllä kauhistus. Sen kyllä olen todennut ennenkin. Tällä kertaa alku näytti lupaavalta, oli tilaa, tosin ei ollut juuri tanssiväkeä eikä muutakaan väkeä paikalla. Jouduin paikalle himpun ennen kymmentä.

Orkesteri aloitti melkein heti ja jatkoi kahden osuuden verran. Levymusiikki oli soimassa kun menin, ihan kohtuullisen tanssitavat kappaleet ja äänentoistossakaan ei vikaa. Mutta ensimmäisellä orkesteritauolla alkoi korviin koskeva musiikki. Olin jo menossa sanomaan jonnekin vastaavalle, ettei sitä kyllä kestä. Voimakkuus onneksi muuttui jonkin ajan päästä. Valitut kappaleet olivat kyllä tauolla pääosin jotain jyskyttävää beatia tai mitä lie diskoa. Taisi olla joku ymmärrettävä kappale.

Mutta orkesterin kappaleet olivat toista. Ei muuttaneet ravintolaolosuhteet heidän tapaansa esittää tanssimusiikkia. Sitä olen aina ihaillut jo vuosien ajan. Tornados on oikea tanssiorkesteri. Orkesterin kitaristin Kai Läätin laulama hidas valssi Sieluni soitto on kerrassaan lähes veret pysäyttävä. Saman tekee minulle kappaleen tekijöiden, Channel Fourin soittajien esitys. Kai laulaa kyllä muutenkin paljon ennen Saijan osuuksia. Pidän hänen äänestään. Entäs tämä ravintolaväki. Ei juuri kiitostaputuksia herunut, mutta pulina tanssilattialla oli melkoinen.

Herttainen Saija Tuupanen, vuoden 2003 tangokuningatar, on edelleen se karjalaistyttö, jota ei maailman tuulet ole vieneet mukanaan. Uusia kappaleitaan hän esitti ja entisiäkin. Kaikki ovat kauniita. Tango Yön kuningatar oli taas kerran upea hänen esittämänään.

 

Olin paikalla vajaan kolme tuntia ja jalkani olivat kuin pökkelöt seisomisesta. Orkesterin aloittamalle tavalliselle valssille haki tuttu nuori herra. Muutama pari oli lattialla. Väki lisääntyi ja orkesterin toinen osuus alkoi hitaalla valssilla, jolle haki sama herra. Ei ollut enää tilaa kunnolla tanssia. Eikä sen jälkeen missään vaiheessa ollut muuta kuin ahtaus ja väki liikkui kuka milläkin tyylillä. Pari kolme herraa haki, ei ollenkaan tanssitaitoisia, joten kiitin kunniasta ja en siirtynyt paikaltani mihinkään. Oli tosiaan ilta, jonka muistan. Sen ihmismassan takia, johon en voisi kuulua. Ja Saijan ja Tornadoksen, yhden mielisolistini ja orkesterini takia.

Erään tanssijanaisen kanssa hetken juttelimme, kun hän ihmetteli, mitä teen paikassa. Palasimme ravintola-aikaan, jolloin juomat tarjoiltiin pöytiin, tanssilattialla ei ollut tätä humaltunutta väkeä. Viinan anniskelu kurissa, pääosin ja liikaa saaneet poistettiin paikalta. Yleisilme oli siistimpää ja minäkin pidin niistä tansseista. Mutta tähän kai nyt sopii - aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin….