26.06.2010 Jenkkapirtillä Pekkaniskan Pojat ja Finlanders 

Juhannuspäivän iltatanssit kutsuivat arvatenkin kaiken kansan liikkeelle. Tanssiväkeen sopi harvoin tansseissa käyviä, jotka juhlapyhinä haluavat vaihtelua elämäänsä. Mutta toisaalta myös tanssiparkettien vakiokuluttajatkin ovat paikalla ja kaikkea siltä väliltä. Tanssiväkeä lisäsi vielä kaksi tunnettua orkesteria, joten siinä olivat ainekset illan menulle. Kumpikin orkesteri esitti parastaan ja Pekkaniskan Pojilla liittyi iltaan uuden levyn julkistamishetki. Levy oli myös kaupan halukkaille.

Jenkkapirtin eritasolattiat eivät ole portaineen mikään hyvä ratkaisu. Tanssitila syvennyksessä ja naistenhakurivit monessa kerroksessa alkaen tanssilattian tasolta nousten muutaman portaan ylätasanteelle, jossa muutoinkin väki liikkuu ja nyt sekin oli lähes täynnä naisia. Kahdesta salista huolimatta väkeä oli tukokseen asti pyörimässä lattialla.

Itselleni ihmismassat aiheuttavat sen, etten tunne tanssin iloa ja niinpä orkesterin sivussa olevalla tasanteella seurasin enimmäkseen lavaesiintymistä. Tanssiväkeä ja sen liikehdintää ei ollut tarpeen katsoa, sillä ei se edes aina näyttänyt tanssimiselta. Väki kyllä näytti nauttivan, vaikkei kummoisia askelia sopinut ottamaankaan. Muutamia kappaleita tanssin. Taisi mennä niin, että siitä kaiteen luota joku tuttu haki.

Illan alussa kävin jo tervehtimässä PNP:n “isää” takasalin pöydässä. Hän oli toipunut ja pitkän poissaolon jälkeen tuntui nauttivan olostaan tanssipaikalla. Yksin hän ei tarvinnut istua pöydässään, kun tanssiystävistä joku oli aina hänen luonaan. Poikien uutta levyä sitten piti kuunnella monta päivää, että kappaleet tulevat tutuiksi. Erilainen oli ilta tanssi-illaksi.