28.5.2010 Fernet&Tomi Markkola ja Sykeorkesteri

Hyvässä uskossa ajelin Kisarannan tansseihin perjantai-iltana. Uskoa oli siinä mielessä, että arvelin Kapakanmäen ehkä vetävän osan, toivoin suuremman osan, tanssiväestä ja Kisarannassa jäisi enemmän tilaa tanssimiseen.

Perille saavuin illan alkuun ja ehdin Fernetin soittamalle alkuvalssille. Tiesin, arvasin ja toivoin, että toisena olisi Kielon jäähyväiset - niin olikin. Tuntemattoman herran kanssa valssit tanssin.

Tavalliseen tapaan, tanssiväki saapuu pitkin iltaa ja illan alussa on tilaa tanssia. Osoittautuikin, että tansseihin saapuneet olivat suurimmaksi osaksi tavallista tanssikansaa eikä mitään prosuorittajia sattunut silmääni. Siihen kiinnitin huomioni, että tangomaista tanssia hallitsivat pariskunnat/parit, joiden ikä ei pyörinyt täysi-ikäisen rajoilla. Nuoremman väen tanssiminen on enemmän foksia tai jotain muuta. Silti lattia täyttyy, kun tango alkaa soida.

Monen vuoden takainen tuttu, lavatangonharrastaja, tanssi kanssani tangot, jotka muistan. Kävelyhumppa hänen kanssaan oli myös sujuvaa. Illan aikana nuoriso ja vanhemmatkin tanssivat hyvin mielellään kädenalitansseja. Niin fuskua kuin buggia, jona tanssittiin myös paljon humppaa.

Keskimäärin illan aikana oli enemmän näitä irrallaan lajeja kuin kontaktissa olevia. Niinköhän perinteiset tanssilajit hiljalleen hiipuvat näiden helpohkojen lajien alta. Ainakin joidenkin lajien tanssimisessa ei tarvitse erityistä taitoa. Iso osa tanssijoista tanssii lajit omilla tyyleillään ja sehän riittää  itselle. Lajeihin syvemmin paneutuminen onkin toinen asia.

Hyvä on kuitenkin, että lattareita tansseissa soitetaan ja tanssitaankin. Ehkä niissäkin on katoamassa lajin kaunis ja siro puoli ja moni tanssii pitkillä askelilla, painonsiirrot unohtaen. Mutta tyylillään kukin, pääasia, että itse kokee olonsa hyväksi.

Fernetin soitosta pidän ja ei äänentoistossakaan ollut valittamista. Rumpali hoiteli hommansa toiskätisenä. Basisti laulaa ennen solistin osuuksia. Hyvä on hänen äänensä. Uutta ilmettä lavalle toi Fernetin uusi täydennys, lainamies, puhaltaja, Tapani Kansan orkesteri Pepitosta. Saksofoni on hieno soitin ja varsinkin kun sillä osaa soittaa. Puhaltimet tuovat esitettyyn musiikkiin oman hienon jälkensä.

Tomi Markkola Fernetin solistina ja keulahahmona on aina vakuuttavan kuninkaallinen. Hänen äänensä saa varsinkin tangoissa lähes kylmänväreet iholle. Sykkeen “pojat” ovat yhtä ihania kuin ensi kerran heidät kohdatessani kohta kymmenen vuotta sitten, 2001 Viihdyttäjä-kilpailujen karsinnoissa. Tosin silloisista pojista on jäljellä Ylösmäen veljekset. Aika kulkee ja historiaan jää paljon entistä. Kaksi “uutta” ovat olleet mukana, toinen 2001 syksystä ja toinen kesästä 2005. Hyvin joukkoon sopeutuneet nuoret herrat ovat lunastaneet paikkansa ja yhtye jatkaa suosiotaan tanssiväen keskuudessa. Ilo heitä on katsella ja kuunnella esiintymistä ja hyvin tanssittavia ovat kaikki kappaleensa. Lavalla näkyy vain iloisia ilmeitäHymy Osa on heidän kappaleistaan omia tekemiänsä.

Iltaa kyllä pilasi Lasse Hoikan esiintyminen taustanaan levynsä. Yhdellä tangolla levy ei toiminut ja Hoikka korjaili kesken laulunsa. Mistähän loppujen lopuksi oli kyse. Olihan ne ihan tanssittavia kappaleita, monet hänen hyviä vanhoja äänityksiänsä. Olin ymmärtänyt, että kyseessä olisi ollut uuden levyn julkistamistilaisuus??? Sellainen kyllä pitäisi tapahtua oman orkesterin kanssa. No, ehkä hän olikin viihteellä, kun matka jatkui pohjoiseen ja hän oli ennättänyt lauantaina toiseenkin tanssipaikkaan - asiakkaana.

Kovin ei ollut tuttuja tälläkään kertaa tanssipaikassa. Tanssittuja kappalepareja kertyi reilut kymmenen. Ennätti siinä välillä käydä kahvilla, seurustella erään naisen kanssa, joka silloin tällöin sattuu samaan paikkaan ja erään kirjoittajana hyvin arvostamani herran kanssa.

Ilta oli monilla tavoin erilainen, jos ei nyt kovin tanssillinen. Orkesterit ja Markkola ovat minulle mieleisiä esiintyjiä ja tanssimusiikki on parhaasta päästä. Nälkä minulle tuli ja Sykkeen viimeisen osuuden loppupuolella makkarakojulla kuuntelin hetken saksofonistin ajatuksia hänen sitten vielä palatessaan soittamaan. Minä suunnistin autolle ja kotimatkalle - täysin vatsoin ja ajatuksin, että ehkä vielä joskus palaan - tai sitten en.