08.07.2010 Savion lavalla

Heinäkuun lomakautena tansseja on joka viikonpäivälle. Niinpä en jättänyt väliin torstai-iltana kauniin Savion lavan tansseja. Orkesteri se oli ainoa syy läsnäolooni. Kohtuullisen matkan päässä lava on ja reilu puoli tuntia menee matkaan. Paikalla oli yksi minulle mieleisimmistä orkestereista, Helmenkalastajat.

Levymusiikkia on aluksi hetken aikaa ja sitten soittajat pääsevät valloilleen. Soittajat ovat myös melko lyhyellä ajalla vallanneet tanssisieluni. Heidän musiikkinsa vie mukanaan lajiin jos toiseen ja kaikkea soitetaan hyvillä tempoilla ja iloisella ilmeellä.

 

Solistilla on on myös näköä, kokoa ja ääntä ja mikä ääni. Iloiset ja nauravat silmät antavat lisäpisteitäSilmänisku  Häntä voin ihan hyvin fanitella lavan edessäkin, jos teen sitä orkesterin toistenkin jäsenten soitellessa ja laulaessa. Kyllä tällä orkesterilla iskut ja tahdit ja soinnut ovat kohdallaan juuri tanssijan jaloille sopivasti ja siinä auttaa kyllä kolmen orkesterin jäsenen taito myös tanssia. Jos polkatkin ovat hallussa soittajalla, joskin vain toisen olen nähnyt tanssivan tai pikemminkin pitää sanoa, tuntenut tanssivan, niin kyllä he ymmärtävät, miten kappaleita tulee soittaa.

Torstaitansseissa käyvät lomalaiset ja ehkä innokkaimmat tanssijat tai sitten “fanit” niin kuin minä. Vaikka ilta joskus tanssipaikalla alkaa niin, että mietin, mitä tästä oikein tulee, niin jään odottamaan jotain “ihmettä”, kun musiikki on hyvä ja en heti syöksy kotiin. Niin tein nytkin. Usein illasta kehittyy ihan tanssi-ilta ja olen yrittänyt oppia olemaan kärsimätön. Ei ole hyvin kauan aikaa, kun poistuin varsinkin talviaikaan tanssipaikalta, jos ilta ei alkanut sujua mieleisesti heti alusta lähtien. Olen ajatellut, että tanssimaan olen tullut ja jos kysyntä ja tarjonta ei kohtaa, minun paikkani se ei ole sillä kertaa.

Niinpä nytkin, ilta sujui odotuksia paremmin. Monen monta mukavaa tanssia sain tanssia. Tärkeintä kuitenkin oli olla läsnä Helmenkalastajien soittaessa. Seuravaa kertaa odottelen mielihyvin.