24.07.2010 Pekkaniskan Pojat ja Tulipunaruusut

Taas Syvälahden lavalla! Moneskohan kerta tänä kesänä, vaikka en enää asukaan samalla suunnalla. Pekkaniskan Pojat sinne kutsuivat ja kavereinaan Tulipunaruusut. Kelpasi tanssipaikalle ajella mieli täynnä toivoa onnellisesta illasta.

Mutta aina ei onni ole läsnä, vaikka kuinka toivoisi. Paikalla oli ilmeisesti lähes tuhat henkeä.  Kaiken kansan kirjo ja ahtaus ja kuumuus ja naisten hakualueen paksuus tekivät sen, etten kestänyt olla kuin hetkittäin haettavana. Täyttä oli myös katetulla ulkoterassilla.

Tulipunaruusut olivat sitä mitä he ovat jo vuosia olleet. Soittavat kaikenlaista tanssimusiikkia kaikenlaiseen rytmiin ja lajeihin. Helposti tanssittavia kappaleita hyvin soitettuina. Monien arvostama tanssiorkesteri, joka saa ihmiset hyvälle tuulelle.

Pekkaniskan Poikien ensimmäisen osuuden 45 minuuttia istuin ja kuuntelin. Voi, mitkä kappaleet, kaikki niin tanssittavan hyviä. Matti-Sakarin ääni on niin tuttu ja lämmin ja koko ajan hänen lauluunsa tulee jotain uutta sävyä ja tunnetta. Sitä oli myös myöhemmin illalla hänen tangoissaan Larissa ja La Orotava. Eivät ole vielä kovin kauan ohjelmistossa mukana olleita.

 

Taisto Lunkka on tuonut paljon uutta tuulta musiikkiin ja Henkan puhallukset ovat myös olleet tarpeenHymy Koko orkesteri elää soitossa ja laulussa mukana. Heitä on todella mukava katsella ja kuunnella. Tangoja esitettiin illan aikana useita ja illan ensimmäinen tanssimani tango sai minut hakeutumaan turvaan penkkiin. Minun rumbani sentään tanssin, mutta en ollenkaan lajin mukaisesti. Sitä Matti-Sakari laulaa joskus. Onneksi nyt, kun illan ilot olivat kortilla. Hitaan valssin sain tanssia hyvässä viennissä tutun tangoherran kanssa. Armaani on kuin huhtikuu on Suomen paras jazzhumppa. Sekin sujui kuunnellen. Jenkat tanssin Lapinjenkkana, mikä ilahdutti kovasti. Jostain syystä eräs herra haki masurkalle, vaikka istuin syrjässä. Pahoittelin, etten lähtenyt tanssimaan. Muutaman kerran olin illan aikana tanssilattialla ja useampi niistä unohtui heti kun pääsin penkkiin istumaan.

Illan Pekkaniskan Pojat päättivät kauniiseen tavalliseen valssiin ja hitaaseen valssiin Valkoakaasiat. Mikähän oli saanut sen määrän ihmisiä paikalle - liika on liikaa - minulle. Tai hyvä se oli tietysti talolle ja soittajille, joista on varmaan mukava katsella isoa joukkoa tanssijoita heidän illassaan. Ja kiliseehän lipputulot varmaan tarpeeseen talon isännälle.