25.07.2010 Kisarannan sunnuntaiehtoon tanssit  

Olipa paikalla vähän väkeä. Kesän ensimmäiset sunnuntaitanssini. Kaihoten muistan Ristiinan Metsälinnan edellisvuosien sunnuntaitansseja. Niistä en malttanut yleensä olla pois. Tanssien aikataulu oli täällä klo 18-23. Hyvä aika, vaikkei minulla töihin menoa aamulla ollutkaan. Kesäloman iloja sekin.

Vuorotuntihaku tuntui olevan illan menu. Yksi tuttu herra oli ja hainkin häntä - miesten haulla. Istui vain penkissä ja katseli. Ei sillä niin hän tekee muuallakin, useimmiten. Meillä ei ole väliä kumpi hakee ja millä vuorolla. Meillä on usein tavatessamme mielenkiintoisia juttuja musiikista ja illan soitannoista. Soittomiehiä hän on ja siksi minusta on mukava tarkistaa hänen näkökulmiaan ja verrata, miten itse ajattelen. Ilokseni olen huomannut, että erotan musiikista monia asioita ja soitostakin. Useampi kappale tanssittiin illan aikana.

Siitä hakurivistä ei hakenut yksikään herra. Enkä siinä juuri viitsinyt oleillakaan. Parien vaihdot tapahtuivat sekä miesten että naisten vuoroilla lähes kädestä käteen. Seudun paikalla olleet tanssijat tuskin olisivat tarvinneet “ulkopuolista” katselijaa. Talon isännälle tietysti jokainen kävijä on yhtä arvokas.

 Naistenhaulla Taigan upean chachan soidessa, hitaana, kun en vähäisestä miestenrivistä ennättänyt juuri kuin ajatella hakevani jotain, herra oli viety ja muutkin herrat, niin mennessäni eteiseen huomasin herran, joka suostuikin mukaani. No, ei tarvinnut kovasti houkutellaViaton  

Ja opetustilanne se oli, vaikka ihan leikkimielinen. Joskus kestän neuvomisenOtsan rypistys  Perään tanssimme jonkin slovarityylisen kappaleen ja myöhemmin illalla hitaat valssit avo-otteessa ja tavallisen valssin muuten kuin valssina. Arvelin hänen olevan swingtansseihin innostuneen, mutta kertoikin pitävänsä hitaista ym. vastaavista. Hitaaseen valssiin kun hän osaisi taidon viedä hieman lähempänä, niin olisipa kelpo tanssija siinäkin lajissa.  Juttumme olivat kyllä suorasukaisia puolin jos toisin, mutta piristi muutoin iltaa hyvin.

Erästä ulkonäkötuttua herraa hain, fusku taisi olla, mutta askeleemme eivät käyneet alkuunkaan yhteen, joten jotain kävelyä kiertelimme ulkoreunaa pitkin. Tiedän hänen saaneen kilpapuolen oppeja ja kenties tanssineenkin kilpaa. Joskus jiveä tai chachaata olen tanssinut hänen kanssaan ja silloinkin oli vaikeuksia. Tanssityylit eivät aina sovi yksiin. Taitaa ollakin niin, että etelän herrat vievät omilla ehdoillaan, ei tanssiparin. Osoittaa sekin jotain viejän tanssitaidosta.

Vähäisiksi jäivät tanssini. Olin paikalla puoli seitsemän maissa ja lähdin ajelemaan kotiin ennen kymmentä. Mutta en ollutkaan paikalla tämän tanssiväen takia. Jarkko Honkanen ja orkesteri Taiga saivat minut ajamaan Kisarantaan. Pitkä oli aika, kun viimeksi tapasimme. Jarkko oli ennallaan. Upeaa laulantaa ja iloista esiintymistä. Orkesterissa oli vain yksi entinen, minulle tuttu soittaja ja hänkin oli viimeistä iltaa. Jarkko lauloikin hänelle kauniin kiitoskappaleen yhteisselosta. Orkesterin soittaminen oli hyvää. Laulua hieman kuuntelin tarkemmin. Entistä rumpalia kyllä kaipasin. Hänen tyylistään pidin. Seuraavan kerran kun pääsen kuulemaan heitä, on orkesterin yhteistyö varmaan kehittynyt eteenpäin. Jarkon taustalla he soittivat jo nyt hyvin.

Kappalevalikoimista jäi kuva enempi nopeiden esittämisestä, mutta on heillä taitoa soittaa useita tanssilajeja, sillä eivät olisi olleet tämän vuoden SMORK-kilpailuissa mukana Ylläksellä. Silloin vielä oli aiempi miehitys koossa. Musiikillisesti ilta oli hyvä ja jos olisi voinut tanssia esitettyjä kappaleita hieman enemmän, niin liikunnallinenkin puoli olisi ollut kunnossa.