20.8.2010 Kuikan lavalla Omega ja Eija Kantola.

Jouduin paikalle vaille yhdeksän, levymusiikki oli varmaan alkanut aiemmin. Omega soitteli niin kuin ennenkin. Rumpali Esan instrumentaalikappaleitakin muutamia. Kuuntelin Esan kauniin sävellyksen hitaaseen valssiin Dreamie. Kukaan ei hakenut. Hänen Saukko-polkkansa sen sijaan sain tanssia. Masurkat ja jenkat olivat myös Esan.

Paikalle oli saapunut valtaisa naisjoukko, mikä saa tanssi-innostukseni tiehensä. Naisia oli varmaan kolme kertaa enemmän kuin miehiä. Alkuillasta tanssin foksia vieraan herran kanssa. Tuttu oli tangon viejä, mutta minua häiritsee irrallaan tanssiminen. Jotkut tosin tanssivat käsiviennillä paljon muitakin lähitansseja. Minä tunnen olevani silloin eksyksissä. Erään tutun pariskunnan herra haki myös tangoille. Polkan viejä oli hyvä ja kunnon hyppyhumpalle kävelyiden kera haki vieras mies. Valssia tanssin varttuneen herran kanssa, joka oli edellisenä iltana Peurungankin tansseissa.

Paikalla oli siis naisten lisäksi hyvin tanssia pariskuntia, siis keskenään tanssivia tai keskenään pareja vaihtavia. Vapaissa herroissa oli vain muutama hyvin tanssiva ja kun heitä ei muutenkaan ollut paljon, niin katsoin parhaaksi poistua Omegan lähtiessä tauolle varttia vaille 11. Omegan Ramin kanssa ennätin hetken vaihtaa ajatuksia ja kun naistentunti sitten alkoi solistin lauluin, olin jo kotimatkalla. Pian täydeksi tuleva kuu mollotti pilviretaleiden lomassa. Miten minulla onkaan hetkittäin ikävä Omegan entisiä aikoja entisen kotiseutuni kulmilla. Ehkä tanssiväkikin oli toisenlaista. Niistä tansseista voin lukea vanhoista kirjoituksistani. Jopa kahdeksat tangot illan aikana ja kaikki vielä tanssittuina, mukana myös taukokappaleet. Siihen ei Omegalla enää ole mahdollisuutta ainakaan toistaiseksi. Minusta se on surullista, mutta aikansa kutakin. Jos pilvillä on kultareunat, niin on muistoillakin. Kiitos vieläkin niistä ajoista,Tomi ja Anna-Liisa ja tietysti koko soittokunta!