10.09.2010 Hiekkarannan lavalla

Paikalla olivat KinoJake, Väriloiste ja Resiina&Juha Metsäperä. Saivatpa aikaan sekamelskaillan musiikin puolesta tai melkein yksipuolisen tai ei nyt ihan sitäkään. Minä kun vain pidän vähän rauhallisemmista kappaleista. Pitivät kyllä vanhuksenkin hereilläSilmänisku Viimeinen osuus oli Juha Metsäperän, joten siitä en tiedä mitä oli, mutta oletettavasti samanlaista kuin aiempi, iskelmää, beatia ja laulelmia - kauniita, mutta ei oikein tanssin riemua tuovia. Juha tosin itse on ilo silmälle, sillä hän esiintyy faneille ja millä tyylillä. Ihailen häntä sen puolesta.

Siis illan menu olivat kahdet tavalliset valssit, yhdet hitaat, kahdet tangot ja loppu olikin foksia, fuskua, erimuotoista kädenalitusta. Yhdet chachaat, ehkä kahdet rumbat ja salsakappaleet, joiden lajinomaisuudesta en tee arviota ja buggia kaikkeen mahdolliseen soittoon. Humppaa tanssiväki raiskasi sumeilematta buggaamalla. Ja tämän kaiken sai aikaan se, etteivät orkesterit todennäköisesti olleet sopineet mitään siitä, mitä kukin esittää. Ja kuitenkin lavalla oli vuoronperään minulle kaikki mieleisiä soittajia, joiden musiikki on ollut hieman erilaista, kun ovat ainoana orkesterina esiintymässä. 

Alkuillan musiikit olivat vielä vaihtelevampaa kaikkien kolmen osalta, mutta illan loppua kohti tahti kiihtyi ja volyymitkaan eivät hetkittäin olleet ihan kohtuulliset. Anniina ja Janne lauloivat KinoJaken osuudella ja kaunista olikin. Uusia kappaleitakin, sillä on aikaa, kun viimeksi pääsin heidän iltaansa. Janne lauloi illan lopulla tangot Vie meidät rakkauteen ja Hurmio, minkä myös illan alkupuolella Väriloisteen tanssitaituri lauloi. Toinen hänen esityksistään oli Sauli Lehtosen Mun aika mennä on vai oliko se joku muu Saulin tangoista???

Tangotuttujani ei ollut yhtään paikalla, jos ei paljon muitakaan tanssituttuja. En ennättänyt poistua hakurivistä, kun illan ensimmäinen tango alkoi kuulua. Saulin tangot erotan alkusävelistä. Ja niinpä edessäni seisoi ruoka-aikaan kotosalla  ollut herra eikä miltään osin tanssitaitoiselta näyttävä. Hetken kävi ajatus, että onko minun pakko. Jääsydämeni suli kaukaisimmasta nurkasta ja sitten mentiin. Herra yritti jutustella, mutta vastaukseni olivat lyhyitä ja en sitten enää vastannut. Jalat töpöttelivät, ei mitään rytmiä hänellä ollut. Teki mieleni kysyä, että miten kohdisti valintansa minuun. Mutta jätin senkin. Kun pääsin takaisin hakuriviin, syöksyin käsien pesulle. Inhottavan hikisissä käsissä olin ollut. Kiitävän hetken vilahti ajatus, että suuntaan autolle ja kotiin.

Naistenhuone tässä tanssipaikassa on piharakennuksessa, jossa viikko sitten tuli sähkökatkos ja niin pimeässä kävimme pytyllä istumassa. Sain nyt käteni pestyä ja palasin tanssisalin puolelle. No, se tanssi oli vain hetki illassa, mutta tangon aikana se oli liikaa. Alkuillasta tanssin tutun tanssinettiläisen kanssa jonkun kappaleen ja naistenhaulla en taaskaan löytänyt häntä. Samoin kävi viikko sitten.

Naistenhaulla olin päättänyt hakea herroja, joiden tanssiaskeleita olin nähnyt ja muutamaa herraa, jotka olivat tanssittaneet alkuillasta. Jotain tuttua oli eräässä herrassa ja ei tullut mieleeni vielä tanssiessamme. Hän haki sitten myöhemmin ja tosi kaukaisia muistoja palasi mieleeni. Mitähän jenkkaa hän opetti minulle Metsälinnan lavalla. Perään tulleet Jannen laulamat tangot sitten tanssimme. Nyt oli tangoa askelissa.

Illasta jäivät mieleeni jenkat tutun herran kanssa ja myöhemmin fuskut. Taas tuli hakemaan herra, jonka tanssitaidon hetken kyseenalaistin, mutta sitten ajattelin, että antaa mennä. Nyt erehdyin. Jo hänen käsiotteistaan tiesin hyvinkin tanssitaitoisen herran hakeneen. Lavalta oli kuulutettu, että perään tulee polkat. Hän kysyi tanssin lomassa, että osaanko. Hetken kävi ajatus sanoa, etten osaa. Olisin sen tanssinut mieluisimman tutun polkantanssijan kanssa joka oli paikalla. Onneksi sain tanssia hänen kanssaan muuta. Nyt pikkupaholainen ei saanut valtaa ja sanoin polkkaherralle osaavani. Ja kysyin vielä, että osaakos hän. Osasi hän, kansantanssitaustainen kertoi olevansa. Mutta se vienti. Huonoa parempaa, mutta ei hän hallinnut polkan sisintä niin kuin polkkatuttuni tekevät. Askeleet olivat ok, mutta käännökset arvaamattomia. No, saihan siinä olla valppaana koko ajan. Polkan nautinto vain kärsi jonkin verran.

Kaikissa orkestereissa oli sympaattisia laulajia ja soittajia. Niin kuin Resiinan basisti ym soittava, jolla on hyvä ääni. Heidän pikkukitaristi ei saanut sellaisia soolo-osuuksia kuin joskus ennen ja kaipaan vieläkin heidän aiempaa ilopilleri rumpaliaan. Missähän hänkin lienee? Väriloisteen sielukkaita soittajia mielelläni kuuntelen ja katselen eikä vähimpänä ole kotipaikkani KinoJake. Heitä olenkin saanut seurata vuosia ja heidän tapansa esittää musiikkia on poikkeuksellista. Taitavaa, hienostunutta, kappalevalikoimissa entisaikojen hienoja kappaleita, joihin ovat saanet upeat sovitukset niin kuin alkuvalssin musikaalikappale. Anniina laulaa englanniksi useita kappaleita ja hänen viulunsoittonsa on orkesterin valttikortteja. Hetkittäin heidän äänentoistonsa oli nyt liian kovalla ja silloin minusta esitys kärsii. Solistin ääni minun mielestäni ei saa hukkua meluun. Ehkä en ymmärrä, kun olen niin eri ikäluokkaa kuin he ovat, mutta pidän heistä kovasti ja toivon entistä parempaa menestystä.