18.09.2010 Jenkkapirtillä

Tällä viikolla 37 olen ollut usein Lapissa Ylläksen tuntureiden lumossa. Nyt ei ollut sitä tunnelmaa. Tuuli repi lehtiä puista, sade peitti syksyisen maan ja toisaalta aurinko pilkahti välistä saaden sateenkaaren aikaan ja sateen aikana välillä paistoikin - hiirenhäiksi sitä ilmiötä ennen vanhaan sanottiin.

Matkalla Jenkkapirtille oli siis sääilmiöitä ja perillä ilta osoittautui välillä vähemmän suotuisaksi - vaikka rakas soittokunta Pekkaniskan Pojat oli lavalla. Toisena orkesterina oli Henkka ja Kulkurit ja heistä jäi mieleeni, että olivat parempia kuin aiemmalla käynnilläni. Suorastaan oikein hyviäHymy  Esittivät upean kappaleen, jonka sovitus oli orkesterin jäsenen. Kappaleen nimen sain tietää myöhemmin - Angelitos negros. Tangomainen kappale, joka netissä kuultuna alkuperäiskielellä oli hyvin rumbamainen. Pitää päästä heitä kuulemaan joskus myöhemminkin ja kuuntelemaan tarkemmin muutoinkin heidän soittoaan.

Pekkaniskan Pojilla oli entinen hyvä ote lavalla. Heitä katsellessani tulen hyvälle tuulelle. Välttämättä en ihan koko aikaa hyvällä tuulella ollut, kun pelkästään kuuntelin monta hyvää kappaletta, tangojakin. Tangoja en haluaisi jättää väliin, mutta valinnan varaa ei ole, kun on monessa rivissä ja kerroksissakin naisia ja suhteessa paljon enemmän kuin miehiä.

Mutta onneksi paikalla oli muutamia tuttuja herroja, jotka välillä hakivat ja yksi vieraskin herra oli joukossa. Hän haki chachaalle vai minäkö se olinkin hakijana... Toinen vieraantuntuinen herra kyllä haki foksille ja en saanut mieleeni missä aiemmin olimme tanssineet. Entisen kotikylän herra haki valsseille ja myöhemmin jollekin hitaille ja jivelle. Maailma kun on pieni, niin paikalla oli kaksi herraa, jotka saavat toimeentulonsa samasta lähteestä kuin itsekin. Työasioista ei juuri jutella. Tanssiminen on sen verran hauskaa heidän kanssaan, ettei siihen muuta sovi.

Kaakonkulmalta oleva herra on yksi mukavimpia tanssituttujani ja kun eri seuduilla liikumme nykyisin tansseissa, niin mukava on joskus olla samassa paikassa. Sylitansseissa hän on parhaimmillaan, jos polkkakin on toivelistallani. Kaksi kappaleparia sain tanssia oikein hyvässä viennissä myös idän suunnasta olevan herran kanssa. Harvoin häntäkin enää näen. Etelän puolesta oleva ex-kilpatanssija oli paikalla ja kahdet kappaleparit hänenkin kanssaan sain tanssia. Rumban puolikas, miksihän se oli puolikas…. sen tanssin lähikaupungin hiphopparin kanssa. Mukava herra ja hyvin persoonallinen vienti kaikessa.

Lähdin tummaan yöhön kotimatkalle, kun Pekkaniskan Pojat lopettivat puolilta öin osuuttaan. Mietin kotimatkallakin, miksi ilta oli sellainen kun oli. Miksi koin sen niin. Jotakin puuttui. Omien korvien välistäkö vai. Ehkä kuitenkin syy on liian iso tanssipaikka minulle. Minua ahdistaa ihmismassat, suuret naismäärät, ahtaus tanssilattialla - jokin siinä vain vie pois tunnelman ja ilon. Toisaalta viikon päästä olen paikassa, jossa tiedän tuntevani iloa. Kahdeksankuinen miehen alku on vastustamaton.