23.10.2010 Lahden Pesäkalliolla

Mietin kyllä, minne lauantai-iltana menisin. Pisimmän matkan valitsin - rakkauden tähden. Rakkauden orkesterin musiikkiin ja olemassaoloon. Olen miettinyt lukemattomat kerrat yli seitsemän vuoden ajan, mikä heidät erottaa toisista orkestereista. Se jokin heissä on ja heidän musiikissaan. Sen tunnen kaikkialla, kun radiossa soi heidän levynsä tai olen pannut levyn pyörimään. Varjokuvasta minä kirjoitan.

Markus Sextetiä olin hiljan kuunnellut ravintolassa. Tuttuja juttuja kuulen nytkin puhuttuna ja laulettuna. Sana on hallussa kaikinpuolin lavalla. Monipuolista tanssimusiikkia esittävä iloinen orkesteri saa tanssit tuntumaan tansseilta. Efe on silmälle ilo ja korvallekin, kun neljällä kielellä lauluja laulelee. Ja slaavilaista laulua odotan joka kerta ja ne kappaleet ovatkin osa illan ohjelmistoa. Orkesterista on muotoutunut henkilömuutosten jälkeen oiva tanssiorkesteri, jos eivät huonoja olleet ennenkään. Olen käynyt heidän tansseissaan sieltä asti, kun heillä oli naissolisti ja ihan oma miksaajakinSilmänisku

Illan tansseista tanssimiseni osalta ei ole juuri sanottavaa. Tanssiväki oli hajaantunut usealle lavalle ja Pesäkallion tanssiväen koostumus oli kypsää keski-ikää varustettuna ripauksella nuorta sukupolvea, jonka edustaja haki illan hitaalle valssille. Tanssiopetusta saavana hänen vientinsä oli esimerkillinen ja kovin usein en enää saa tanssia hidasta valssia niin hyvin vietynä. Eräs toinenkin tuttu herra haki illan alussa. Muut hakijat olivatkin sitten tuntemattomia.

Naisten puolituntisella tein jotain tanssin eteen, mutta mitään tanssitunnelmaa en kokenut. Istuin kahvion puolella ja kuuntelin soittoja. Naisten tunnin vuorolla tanssin muutaman kappaleen, en monta. Kohteissa ei ollut minulle sopivia herroja, jos en juoksukilpailuja hakutilanteissa jaksanut tehdä. Erästä herraa kyllä hain reippaasti ennen kappaleen alkua. Muistin kyllä ihan väärin, missä olimme ennen tanssineet. Vasta kotimatkalla sain valaistuksen - Syvälahden tansseissa viime kesänä hän haki jollekin oikein rytmikkäälle kappaleelle. Muistin jopa hänen puheitaan lavatanssimaailmasta, jonne hän oli hivuttautumassa tanssiseurojen swingpuolelta. Kaiken kukkuraksi kun kappale alkoi soida ja se oli samba, olisin voinut vajota lattian rakoon. Sanoinkin, että jos olisin tiennyt mitä tulee, ehkä olisin jättänyt lajin väliin. En tiedä miten hän olisi vienyt, jos olisin sanonut, että samba on suosikkejani, mutta mukavilla ja välillä lennokkailla askelilla tanssimme paikallamme ja minunkin jalat löysivät hyvässä viennissä rytmin. Mutta tärkeintä olivat hänen iloiset silmänsä ja hymynsä, mikä ei sammunut koko tanssin aikana eikä sammunut minultakaan. Illan hauskin tanssi. Hymy on tarttuvaa, kunpa muistaisimme sen.

Tanssilajeista jäi mieleeni, ettei kumpikaan orkesteri soittanut tangoa alkuillan aikana. Tulihan niitä sitten kahdet parit puoleen yöhön mennessä, jonka jälkeen lähdin ajamaan täyteen kuutoyöhön (by Murphy). Tanssi-illan ajan käyttö oli erikoinen, puolet ajasta matkalla ja toinen puoli perillä. Ei oikein syntynyt sitä tanssitunnelmaa, jota kaipaan, mutta kuulinhan hyvää musiikkia ja sain katsella esiintyjiä.