27.11.2010 Haapamäen Suojalla

Ihan pientä veikkausta oli ilmassa tanssipaikan suunnan kanssa. Viime viikonlopun lähtöesteet kantoivat tänne asti. Kun silloin Helmenkalastajat jäivät näkemättä ja tanssit koko viikonloppuna syrjään, niin nyt oli ainoa mahdollisuus tänä vuonna enää tavata heitä. Surulla jätin Varjokuvan väliin, vaikka lähellä oli. Tosin korjaan asian ensi perjantaina, joskin matkaa tulee.

Kun nykyisestä kodistani on helppo lähteä Keuruun tielle ja kohti länttä eikä tarvitse ajaa yksienkään liikennevalojen eikä poliisitolppien valvomana, niin olin perillä varmaan ensimmäisenä asiakkaana. Jonkin ajan kuluttua jo tuntui, etteikö muita tulekaan. Tulihan sitä väkeä, mutta tutut lähes kaikki loistivat poissaolollaan tai kai parempi sanoa, että loistivat muissa paikoissa. Niinpä rakkaita helmiä näin jo ennen tansseja, kun olin ensin saanut kaikki vällyt yltäni. Pukeutumisen autotalvimatkoilla kyllä osaan. Joskus kauan sitten, melkein historiallisella ajalla jäähdytysnesteet jonkin klemmarin irtoamisen takia hurahtivat apukuskin jalkatilaan ja kylmää oli reissu kovalla pakkasella. Niinpä jos auto jättäisi tien päälle, minulla on vaatetusta sekä yllä että penkillä.

On se vain erityistä, miten hyvä olo tulee, kun näkee tämän soittokunnan. Iloiset hymyt, tervehtimiset ja halaukset kantavat koko illan. Joidenkin ihmisten, soittajienkin, tärkeys tai miksi sitä nyt sanoisi, ei näy tässä joukossa. He ovat tanssijan kanssa samalla tasolla ja joskus ihan konkreettisestikin, tanssilattialla. Niin kuin olivat tänäkin iltana.

Ennätin käydä yläkerran kahviossa kahvillakin ennen tanssien alkua. Levyisäntä Oiski aloittaa täällä kello 20. Tanssilipun hintaan tanssiseuran jäsenkortilla saa kahvilipun pullineen. Tällä kertaa pullat olivat vielä uunissa tuoksusta päätellen, joten pelkän kahvin join ja talo tarjosi uudet kahvit ja sen ilmaispullankin myöhemmin.

Alle viisi paria oli lattialla illan aloituksessa ja siitä pikkuhiljaa väki lisääntyi. Helmarit aloittivat varttia vaille yhdeksän ja ilta jatkui puoli kahteen. Itse lähdin puoli yhdeltä soittajien viimeisen tauon alussa. Sain heistä mukavan joukkokuvan eteisaulassa. Jos nyt illan aikana oli mahdollista ottaa paljon muitakin kuvia.

Tanssiin haut herrojen vuorohauilla olivat vähäisiä, jos nyt en naistenhaullakaan juuri mihinkään kyennyt. Ei kerta kaikkiaan ollut omille askelille käyviä herroja, kun se tanssin kulku tapahtuu kokonaan heidän ehdoillaan. Mutta oli illassa kaksi hetkeä, jolloin todella tunsin olevani vietävissä ja koin myös oman osuuteni sujuneen hyvin. Ei sitä tunnetta, mikä niistä kahdesta kappalepareista syntyi, voisi olla, jos yhteistyö ei olisi ollut sellaista kuin oli. Täydellisen nautittavaa. Kesällä varmaan viimeksi olen tanssinut ko. herran kanssa, kun he seurueena yleensä kulkevat tanssipaikoilla. Kolme herraa ja kahdella vaimot mukana. Sitä “poikamies”herraa en ole kohdannut tanssilattialla, syystä tai toisesta. Mutta sekin on minun onneni. Hän tanssittaa mielellään toista rouvista ja tanssii paljon toisenkin rouvan kanssa ja silloin jompikumpi kahdesta muusta herrasta on vapaana.

Niinpä illan ensimmäisen levymusiikin soidessa, oli muuten naistenhaku, mitä en osaa käyttää, toinen herroista haki. Näin jälkeenpäin miettien, hän taitaa olla paras viejä, jonka olen kohdannut ja erityisesti tangossa. Jokin vain sattuu kohdalleen. Myöhemmin illalla hitaat foksit hänen kanssaan olivat kyllä samaa luokkaa, mutta tangon alkaessa soida, minut valtaa jo aluksi erityinen sieluntila. Siihen kun sopii vielä käteen käypä viejä, niin tanssiminen ei voi enempää antaa.

Edellisen illan Jämsän tansseista oli varttuneempi herra paikalla. Hänellä oli muistivirhe illan orkesterin suhteen, kun kehuin Helmenkalastajien soittoja. Hän oli muistanut Unelmavävyjen illan. Tyytyväinen hänkin oli illan kappaleisiin ja soittoihin. Muutaman kappaleen tanssin hänen kanssaan, joskin illan loppupuolella olleeseen chachaahan emme tahtoneet löytää askelrytmitystä. Piti hakea koko ajan tuntumaa.

 Tavalliselle valssille haki herra, jolla oli partaa yli omien tarpeiden, siis pitkä ja koetin pitää päätäni sivulla, etteivät partakarvat suoraan suuhuni tuleSilmänisku Hyvin hän vei kappaleen.

Eräs varttunut pariskunta on ollut näissä tansseissa usein ja herralla on tapana hakea minua kerran illassa. Niinpä nyt tanssimmekin kolme kappaleparia, yksi minun hakemanani, kun oli vapaalla naistenhaulla eteisaulassa. Erään nuoremman pariskunnan herran hiihtoakin harrastava herra haki foksille. En saanut haettua häntä, mutta korjaan asian seuraavissa tansseissa.

Niin, ja melkein unohdin. Sen tanssitaitoisen seurueen toinen herra haki minuakin ja itse hain nyt takaisin, kun jenkat alkoivat soida naistenvuorolla. Oikein hyvin vei erilaisilla variaatioilla. Muutoinkin tanssiminen tuntui hyvälle hänen kanssaan kolmien kappaleiden aikana. Hän on kerran aiemmin jossain hakenut minua tangolle ja tunsin, etten osannut tanssia hänen kanssaan. Ehkä nämä tanssitut kappaleet avasivat mahdollisuuden joskus muuallakin tanssimiseen.

Kahdet hitaat valssiparit sain tanssia, mikä illassa on hyvä asia. Channel Fourin Sieluni soitto levyltä oli melkein yhtä hyvä kuin lavaltakin kuultuna. Kun tanssipaikassa on vuorotuntihaku, niin orkesterille tuottaa harkintaa, milloin esimerkiksi polkat voi soittaa. Kun naistenhaulla niitä ei yleensä soiteta. Vartin yli puolen yön soittokunta soitti polkat. Huono hetki kaikkineen. Tanssiväkeä oli poistunut paikalta ja yksi pari tanssi sitä. Jäljellä oleva väki täytti salin ympäriltä penkit ja osa seisoi kuuntelemassa ja katselemassa. Ja kun polkat olivat vielä hyvät, oikein hyvin soitetut, eivät liian nopeat ja Jarkko sitä paitsi lauloi ainakin sen ensimmäisen. Jo se, ettei mitään mahdollisuutta ollut päästä tanssimaan, kun paikalla ei ollut taitajia, niin myös sekin, että lavalla oli soittamassa kaksi polkantanssijaa, teki hetkestä epätodellisen.

On se kai sitten vaikea laji vai muuten eivät herrat katso tarvetta sen oppimiseen. Kun paljon olin katsellut tanssiväen taitoja lattialla, niin taso oli kyllä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lähes välttävää. Mutta kai silti tanssijoiden omasta mielestä ihan riittävää. On tässä paikassa ollut hyviäkin tanssihetkiä taitavien herrojen kanssa. Ehkä joulun lähestyminen ja muutoinkin pikkuhiljaa ilmennyt tanssijoiden vähentyminen tansseista, vaikutti asiaan.

Kotimatkalla oli hiljaista tien päällä. Puolikas kuu oli puolikenossa ja seurasi koko kotimatkan milloin tien oikealla milloin vasemmalla puolella. Tähtitaivas taustanaan oli kaunista ja lumipeite valaisi osaltaan yötä. Mielessäni illan soitot, soittajat ja muutamat mielihyvää aikaansaaneet tanssikappaleet saivat aikaan kiitollisuuden elämälle.