31.10.2010 Kivistön työväentalolla Channel Four.

Lähdin ajoissa tansseihin, jotta saan autolle paikan piha-alueelta. Usein paikkaa saa etsiä, jos ei ennen tanssien alkua joudu paikalle. Sainkin ihan läheltä hyvän paikan. Pois lähtiessäni huomasin, että autoja oli pitkin tienvartta. Silti sisällä ei ollut varsinaista tungosta, joskin tanssijoiden etenemistavoissa olisi ollut korjaamisen varaa.

Orkesteri Channel Four aloitti valssilla tavanomaiseen tapaan ja viimeaikaiseen tapaan kukaan ei hakenut minua valssille. Olihan meitä naistenrivissä, penkeilläkin istumassa aika paljon, joita ei haettu. Herroja kun oli aluksi tosi vähän. Seuraavalle foksillekaan en päässyt tanssimaan. Tähän olin jo tottunut, jos vielä joitakin aikoja sitten oli toisin. Tangolle sen sijaan joku haki ja jatkoonkin. Herrojen hakua oli ensimmäinen tunti ja vaihtui sitten daameille seuraavaksi tunniksi.

Lavalla oli soittokunnassa uusi jäsen. Soittanut aiemmin pohjoisen Jari Kujalan orkesterissa. Mielikuva on, että olen hänet nähnyt Lapin matkoillani. Kitaraa hän soitti ja lauloikin muutaman kappaleen, syvä-ääninen, pitkä ja tumma Lapin mies. “Jalkatyö” seisoessaan ja soittaessaan oli sellaista, että pani epäilemään josko tanssiakin osaisi

Laulua hoitivat yhdessä kosketinsoittaja/haitaristi ja rumpali vuorotellen ja yhdessä ja välillä koko porukka lauloi. Heidän esiintymisensä on vakuuttavan hyvää. Äänen voimakkuudet laulussa ja soitoissa ovat selkeitä. Mutta kaiken yläpuolelle on rumpalin laulama Sieluni soitto, hidas valssi, joka saa ihoni kananlihalle, varsinkin kertaussäkeessä, jossa musiikki ja laulu saavuttavat jotain syvää sielussani.

Tanssi-ilta oli erilainen kuin kaksi edellistä. Niin kai ne ovat hetket erilaisia. Tänä iltana en nauranut. Ehkä tein sitä pe-la-tansseissa yllin kyllin. Mutta oli nytkin hyviä hetkiä. Ihan mukavia olivat tangot, varsinkin ennen poislähtöäni viimeinen tanssini. Sieluni soittokin meni hyvin, joskin toivoin tanssivani sen erään toisen kanssa. Valssi tuli herrojen haulla ja herra, joka naistenhaulla koppasi minut tangoille, haki nytkin rivakasti. Eipä siinä mitään, vanha tuttu hän on.

Cha-chat olivat elävät ja ehkä siinä löysin itseni hymyilemästä. Vienti oli kohdallaan. Toiset samanlaiset tanssin syliotteella ja hyvillä askelilla erään toisen herran kanssa. Erään tangoherran kanssa tanssin jotain kädenalitanssia ja mieluummin olisin tangon tanssinut hänen kanssaan. Eihän sitä voi itse valita, mielessäni vain voin toivoa ja olla kiitollinen, että yleensä haetaan. Ehkä taas toisen kerran haut ja kappaleet sattuvat toisin.

Jenkat katselin päältä. Masurkkoja ei kuulunut elleivät soittaneet viimeisellä puolituntisella. Fuskua ja humppaa sain hypätä. Yhdet tavalliset valssit tutun kanssa olivat hyvät. Ei sipsuteltu. Pitkistä jaloista viejällä on iloa vietävällekin. Kosiotanssiinkin pääsin, joskaan en tainnut olla kosiotuulella.

Vaikka tanssipuoli oli ok, ihan mukavia tanssiherroja ja useita tanssilajeja pääsin tanssimaan. Toisella naistentunnilla jotenkin vain jumituin penkkiin lähelle orkesteria ja ajattelin, etten osallistu ryntäilyyn. Katselen ja kuuntelen soittajia. Pitkälle sitä kestikin kunnes polkat alkoivat soida. Annoin naisten hakea. Mutta kun oikein hyvin tanssiva herra istui vielä penkissä, hain häntä.

Muutamina iltoina olen saanut tanssia polkat hänen kanssaan ja aina se tuntuu hyvälle. Se tuntuu hyvälle kun vienti on kohdallaan ja polkassa se melkein on oltava, kun siinä on sitä lentoa tai lattian pinnassa liitelyä. Lennokkaat polkat alkavat olla historiaa jo yksin polvenikin takia. Ja iänkin  Pieni etikettivirhe oli soittaa polkat naistenhaulla. En muista, että orkesteri olisi aiemmin tehnyt niin. Päinvastoin, mielikuvani on, että hekin muutamien muiden orkesterien tapaan, soittavat usein jenkat, polkat ja masurkat settien lopussa. Se on minusta erityisen hyvä asia. Siitä voi tauolle lähteä niin soittajat kuin “uupuneet” tanssijat.

Naistentunnin lopussa tein toisen haun ja hain tangolle samaista herraa ja siihen oli hyvä lopettaa tanssit. Sieluni soittoa esittää joku muukin orkesteri ja unohdin nyt sen nimen, vaikka rumpali sen sanoi. Pitänee selvittää vielä asia ja hakeutua ko. orkesterin tansseihin. Mielenkiintoista olisi kuulla miten joku toinen kuin kappaleen sanoittaja ja säveltäjä sen laulaa.  Kappale on siis rumpalin, Risto Nyqvistin tekoa ja sovituskin orkesterin soittajan Jorma Kyrön. 

  

 

                            SIELUNI SOITTO

 

                        Istun rannalla yksinäisyyden
                        aallot ymmärtää mun tarinaa
                        lämmin kallio suo ystävyyden
                        yhtä vahvan kuin kallio vaan.

                       Eilen täytyi pois luotasi mennä
                       tänään katsettas sun ikävöin
                       taivaan tuulissa luokseni lennä
                       sua tarvitsen päivin ja öin.

                     ::Meri kuule sieluni soitto
                       kuule lauluni huutoni mun
                       ota kyyneleistäni voitto
                       ne on suolaa kuin sielusi sun. ::

                       Katso kallio aurinko herää
                       usvaverhot se lämmittää pois
                       murheet ihmisten säteisiin kerää
                       antaa voimaa ja ottaa taas pois.

                       Illoin saan jälleen katsoa silmiis
                       illoin suudella huulias voin
                       illoin kanssasi lentää taas pilviin
                       niistä hetkistä vain unelmoin.

                    :: Meri kuule sieluni soitto
                       kuule lauluni huutoni mun
                       ota kyyneleistäni voitto
                       ne on suolaa kuin sielusi sun. ::