06.11.2010 Martin Kievarissa

Säätä olikin ollut tälle viikonlopulle ja kotoa lähtiessäni, kun ensin olin saanut lumet ja jäät pois auton päältä, matkalla leijaili kauniita lumihiutaleita - tuli jouluinen olo. Viikko sitten sanoin paikan pitäjälle, että tulin Antti Ahopellon konserttiin. Herra huomautti, että kyllä tanssitkin. Niin, ennakko-odotukset eivät pitäneet paikkaansa. Nyt varmuusprosentti tuntui vielä suuremmalta. Jyväskylän Viihdekeskuksessa oli Finlanders ja Revontulessa Syke. Hajontaa tulee, mutta miten, sen vain näkee ja kokee.

Väkeä oli aluksi vähän. Vain muutaman kappaleen tanssin alkutunnin aikana. Onneksi eräs tanssituttu herra pelasti illassa monta hetkeä ja muutoinkin oli mukava nähdä hänet samoissa tansseissa. Kun  hitaat valssit, polkat, jenkat, chachaat, fuskut ja humppa buggina sekä tangot sujuivat hänen kanssaan, niin ilta oli kunnossa.

Levymusiikkia oli muistaakseni 45 minuuttia ja sitten orkesterin kaksi osuutta, välissä levymusiikkia. Kari Piirosella oli kaksi osuutta ja ne olivatkin illan kohokohtia. Orkesterissa on tuttu ilopilleri, joskin illan lopulla ymmärsin, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Pahoillani olen hänen asioidensa kulusta. Jo toisena perättäisenä iltana kuulen surullisia uutisia soittajien taholta ja kun ovat tuttuja, ne koskettavat.

Koskettimia orkesterissa soittava nuori herra ei ole voinut täyttää aiemman soittajan saappaita. Ihmemies tai -nainen siihen vain voisi asettua. Surullista sekin. Elämä on matka, johon sopii kaikenlaista kuohuntaa ja välillä tyyntäkin. Orkesterin basisti soittaa viulua illan aikana ja nyt kahteen otteeseen. Tai sanoisiko kolmeen, sillä peräjälkeen tulivat jenkat ja polkat - se taisi olla rumpalin ilosanoma meille tanssijoille. Me kyllä jaksoimme,  jos tanssiputki oli koetinkiviSilmänisku  Viulu kyllä soi kauniisti, ihailen sitä soitantaa.

Kari Piironen aloittaa aina yhtä reippaasti ja päättääkin antaen illan aikana kaikkensa meille tanssijoille. Väkeä oli Karin laulun aikana tungokseen asti ja minulle lähes tuntemattomia. Ei montakaan edes naamatuttua ollut paikalla.

Tangoja saimme kuulla useita, myös taukomusiikkina. Juuri ensimmäisen levymusiikin aikana koin ensimmäisen ja illan ainoan pettymyksen ja harmittelin, etten poistunut hakurivistä. Kengänmitan askelin oli vienti. Herralla oli ikääkin. Kun toisena tangona oli vielä Hurmio ja yritin vastailla kysymyksiin, mistä olen ym. ja hetkeksi mittani täyttyi. Siirryin kappaleen jälkeen orkesterin lähellä oleville penkeille istumaan.

Mutta yritän kyllä kaiken aikaa hyväksyä erilaiset hakijat, mutta monta kertaa ihmettelen, mitkä valinnat saavat herrat hakemaan milloin ketäkin. Itse pyrin hakemaan herraa, jonka tanssitaidon tiedän ja että tanssistamme nyt edes jotain syntyy tai sitten ihan vierasta voin hakea helpolle esimerkiksi vaihtoaskel-kappaleelle. Kävelläkin voin, kun se sujuisi rytmissä. Ajatusmaailmat hakutilanteissa ehkä ovat aivan erilaiset ja lähtökohdatkin tanssi-illalle.

En varmaan ollut mitenkään kutsuva haettava, ehkä arvoitus. Olin pukeutunut pitkästä aikaa pitkään punaiseen hameeseen. En enää siihen vuosien takaiseen “seinäruusuhameeseeni”, joka erään kirjoituksen mukaan pääsi “museotavararaksi”. Hameen hylkäämisen oikea syy on, etten sovi enää hengittämään siinäItku  Kun yläosassakin oli nyt paljastava musta vaate punaisin liuhukkein, olin vähintäänkin kuin punainen varoitusvalo - seis.

No, ei se niinkään mennyt. Ne muutamat tutut hakivat ja itsekin hain vuorotunnin tiimoilta. Hain myös pitkästä aikaa kahta vierasta herraa. Toinen oli kyllä sattuma, kun tango alkoi soida ja en voinut hakea ketään näkösälle jäänyttä herraa. Poistuin hakupaikalta orkesterin suuntaan, kun vastaani käveli herra, jonka tanssia olin katsellut illan mittaan. Hän oli kookas, joka saa minut kaksi kertaa miettimään, voinko hakea. Mutta kun hän tuli yks’kaks’ vastaan, niin en ehtinyt miettiä. Kysyin vaan, oletko vapaa. Sanoi olevansa ja se oli menoa. Siinä oli mies ja tango. Askeleet sopivat, otteet ja vartalokontakti olivat niin kuin tangossa pitää olla. Hieman enemmän tilaa olisi tehnyt tanssista täydellisen. Myöhemmin illalla tavallinen valssi hänen kanssaan oli väljemmässä tilassa kiitettävän hyvä. Varsinkin se toinen operettivalssi, jonka Kari lauloi.

Tangoista jäi illan alun jälkeen hyvä mieli, kun tanssipareina olivat tangon oikein oivaltavat herrat. Eräs itseni pituinen herra, jonka kanssa tanssin ensi kerran viikko sitten, vei tangoa hyvin kauniisti. Polkkatuttuni kanssa olemme vuosien mittaan tanssineet vaikka mitä, mutta vain kerran tangoa. Hänellä on siinä tapahtunut ajan kanssa hyvää suuntaa. Onneksi hän muiden lajien lisäksi on löytänyt tangon sisintä.

Illan iloisin ja naurettavin tanssi oli pitkän, hoikan herran kanssa, joka oli ilostuttamassa meitä naisia ilman omaa pariaan. Saimme kyllä jivestä irti kaiken mitä siitä saa. Sain sooloilla ihan mitä halusin ja sanoinkin, että kun rumbat jäivät paitsioon tälle illalle, niin voinhan sitä jivessäkin kosioeleitä soveltaa. Muutakin tanssimme pitkästä aikaa. Kaikesta odotuksista huolimatta ilta oli kohtuullisen hyvä ja muutamat herrat toivat tanssin ilon.