07.01.2011 Jämsän Paviljonki

Huonoa säätä oli luvassa, mutta menomatka sujui kohtuullisessa säässä melkein perille asti Jämsän Paviljongille. Ihan lopussa oli tuuli työntänyt lunta, ettei oikea tienreuna erottunut. Ja sitten jo satoi kovasti, kun pääsin autosta sisälle.

Ajoissa olin paikalla. Siinä toppatakki päällä tervehdin Pekkaniskan Poikia, jotka olivat aterialla lavan reunalla olevassa kahviossa. Sain sitten vaatteet vaihdettua ja kävin juomassa lämpimikseni kahvit ennen musiikin alkua.

Soittokunta oli rumpalin osalta varamiehinen. Tosin usein tuurannut herra oli paikalla. Illan musiikit eivät olleet samanlaisia kuin kymmenen viikkoa sitten, jolloin tunsin olevani omieni joukossa. Uusia kappaleita oli mukana. Minulla menee jokunen aika ennen kuin kaikkea uutta sulatan. Joskus joku kappale sattuu suoraan sydämeeni, joskus saan kuunnella monta kertaa ennen kuin tiedän, onko kappale minulle mieleinen. Vanhempaa tuotantoa olivat illan useimmat kappaleet ja hyvä niin. Larissa-tango on sellainen mikä tuntui ensi kerran kuultuna hyvälle ja aina vain paranee. Olin minä yhden kappaleen ajan ihan faninakin, lavan edessä. Hidas valssi On syömmesi jäätä, elokuvasta Punainen mylly, on yksi kauneimpia ja sen voin kyllä katsella ja kuunnella, jos ei haeta tai en itse löydä kohdetta.

Orkesterin musiikki on tunnetusti monipuolista ja heillä oma tyylinsä esittää kappaleita. Hienoja sovituksia, puhallinosuuksia, haitariesityksiä ym.  Heidän musiikkinsa on tanssimusiikkia parhaimmillaan.

Illan tanssimisenikin oli eri luokkaa kuin poikien edellisellä kerralla tässä samassa paikassa. Kysyntä ja tarjonta ei nyt juuri kohdannut. Ei miesten hauilla eikä naisten. Yksi tuttu paikallinen herra haki välillä ja pyrin hakemaan häntä. Erään pariskunnan herran kanssa joku kappale tuli tanssittua. Hakeminen oli hankalaa, kun vaihdot osin tapahtuivat lattialla. Sen näki jo lavan reunalta, joten se siitä hakemisesta. Naistenhaulla jotkut herrat pitivät taukoa. Niin, tangoja tuli kyllä, useita illan aikana. Jonkun tanssin. Nopealle fuskulle hain tanssituttua, kaikin puolin persoonallista herraa. Hyvä kun pysyin mukana hänen kuvioissa. Kansalliset tanssit menivät ohi. Jos nyt eräs daami haki toiselle jenkan puoliskolle, tanssimme hieman lapinjenkan askelin.

Ilta sujui siis pääasiassa musiikkia kuunnellen ja tavanomainen lähempi kontakti soittajien kanssa jäi, kun huomasin, että ihailijoita riitti tauoilla ilman minuakin. Puolilta öin lähdin kotimatkalle. Ensin oli lumen alta valittava joku auto. Kovasti oli tullut lunta, mutta onneksi sade loppunut. Kovia tuulenpuuskia oli paluumatkalla ja aukkopaikoilla tuuli vieritti lunta pilvinä ja yritti autoakin saada mukaansa. Vastaantulevat rekat olivat oma lukunsa. Ei auttanut kuin pitää tiukasti ratista kiinni ohitustilanteessa, kun hetkeen ei näkynyt tietä lumipilven keskeltä.