12.02.2011 Keurusselän lauantai-ilta

Pakkaset jatkuvat ja halutkin olla edes läsnä, kun hyvää musiikkia on tiedossa. Niinpä puoli kymmeneksi jouduin ravintolaan. Pihassa oli komea auto kukin koristeltuna. Hääjuhlia se tiesi. Ne olivatkin ravintolan toisessa päässä, takaosassa. Illan aikana vieraita näyttäytyi rahvaankin puolella. Kovin oli hienoja mekkoja/pukuja häävierailla. Herrat tyylikkäissä puvuissa ja daameilla selvä, ilmeisesti nykymuodin suuntaus, modernit leikkaukset juhla-asuissaan. Väritys oli musta-punaista.

Mutta tavallinen ravintolaväki olikin oma lukunsa. Pariskuntia lähes kaikki. Kaksi yksin tullutta naista seisoi baaritiskin luona olevan korkean pöydän luona ja siitä heitä haki ilmeisesti pari heidän tuttua herraa. Hieman kauempana oli pieni ryhmä nuoria naisia. Heidän asiansa oli kai sitten sama kuin minun. Olla kuulemassa ja katselemassa Pekka Nebelungia.

Tango oli soimassa, kun menin sisälle. Jälkeenpäin tajusin sen olleen Granadan. Niinpä baaritiskin vieressä olevassa nurkkauksessa join kahvit ja söin hyvän pullan. Kuuntelin ja katselin Pekan ja Volgan esiintymistä. Kyllä siinä palasivat entiset ajat mieleeni, kun olin saanut olla läsnä heidän tanssi-illoissaan. Trumpetin ääni kuului niin kauniina pitkin iltaa. Sitä ei voi olla huomaamatta, jos yhtään arvostaa musiikkia.

Pekan lauluäänessä huomasin jotain, mihin en ole aiemmin kiinnittänyt huomiota vai olenko. Kun hän lauloi Taivas kalliolla, Tomi Markkolan esittämän kappaleen, niin hänen äänensä lähenteli sitä syvyyttää, mitä Markkolan kappaleissa on. Se sopikin hyvin myös Pekalle. Kielitaitoa myös hänellä on ja ääntäminen on selkeää.

Joku orkesterin jäsenistä lauloi yhden Seinäjoen uusista tangoista. Nimeä kappaleeseen en saanut mielessäni yhdistettyä. Kaunishan sekin oli, mutta oikean tangon sisintä ei enää Seinäjoen tangoissa lähde maailmalle. Sauli Lehtosen tango, Mun aika mennä on, oli puolestaan sitä mitä minä koen upeana tangona. Niin oli esityskin lavalta.

Baaritiskin läheisyydessä olevasta pöydästä seurasin paikan menoa ja orkesterin esiintymistä ja tauolla en kuullut hyvin musiikkia yleisen hälinän takia. Jokin nopea, minulle tuntematon tango soi tauolla ja muutoinkin kappaleet olivat hyviä. Liekö musiikki ollut talon vai orkesterin, siitä ei ollut tietoa.

Toisella tunnillaan Pekka ja orkesteri esittivät niin letkeän polkan, etten heti aluksi tajunnut sitä. Saunapolkka se oli ja kun se vielä puhallettiin, niin eipä polkka voi parempi olla. Se oli hieno ja erityinen polkaksi. Sellaisen haluan vielä tanssia - ainakin toivon niin.

Tauolla muutaman sanan vaihdoin Pekan kanssa. Ovat uudestaan keväällä samassa paikassa, mutta sitä ennen Pekka johtaa kuoroaan Aventur Showkuoro Suomen paras kuoro kilpailussa. Ensi esiintyminen on 19.2.2010 lauantai-iltana TV:ssä kakkosella ja viikon päästä jatkuu. Muutoinkin hän on ollut kovin energinen, tekee opetustyötä ja omat sivutkin ovat uusinnan alla. Kun en ennättänyt olla oikeasti kuulolla alkuillan tangoon Granada, niin kolmannen osuuden alkupuolella sain kuulla sen ihan kokonaan. Se on yksi Pekan hienoimmista esityksistä ja melkein käsivarret kananlihalla sitä kuuntelen. Tanssiminen olisi kai ihan pyörryttävää. Mutta paikalla ei ollut tangosieluja, jotka antautuisivat tangolle ja minun sieluni olisi tarvinnut molemmat jalat mukaan.

Yksi herra haki siitä pöydästä minua foksille ja en tohtinut kieltäytyä. Pelkäsin tungoksessa, että tulee lähikosketuksia lattiapinnassa, mutta hyvin meni siltä osin. Tanssi ei kyllä minkään mittapuun mukaan ollut tanssia, jos nyt painonsiirtoja jalalta toiselle tapahtui - omassa tahdissaan. Herra kysyi vielä myöhemmin uudelleen, mutta olin lähdössä, joten siististi meni kieltäytyminen.

Granadan perään toinen tango oli myös oikea tango. Tuhon tietä kuljen. Sen kuunneltuani lähdin kotimatkalle - kuutamoon eikä tuntunut ollenkaan samanlaiselta kuin edellinen tanssimatka. Levollisin mielin, en tuhon tietä vaan rauhaisaa hyväkuntoista tietä kohti itää. Ehkä tanssimattomuuden "siedätyshoito" alkaa tuottaa tulosta:(