20.02.2011 Kivistön työväentalolla 

Piti ihan tarkistaa, millainen orkesteri Focus on. Toukokuun lopulla 2010 olivat olleet Kivistöllä edellisen kerran. Mukava havainto oli, että lämpötila oli ollut lähellä kolmekymmentä plussaa ja nyt melkein saman verran miinusta.

Hyvähän orkesteri oli. Hyvä oli solisti Sakke Kotilainen. Oikea tanssiorkesteri tämä on. Ainoa asia, mitä toivon korjattavaksi on se sama kuin edellisellä kerralla. Vaikka en tällä hetkellä kykene kunnon jenkalle, polkalle tai masurkalle, niin toivon ne esitettäväksi ajoissa. Sopiva ajankohta on osuuksien lopussa ennen tauolle lähtöä. Monet orkesterit tekevät niin. Niin, ei tullut nytkään, vaikka ajattelin, että ehkä muistavat asiasta jutellun ainakin tässä paikassa. Tulihan ne illan aikana enkä muista kenen hakuvuorolla. Täällä kun on vuorotunnit naisilla ja miehillä.

Musiikillisesti ilta oli oikein hyvä. Tanssillisuus omalla kohdallani vähäistä. En tanssinut kuin muutaman kappaleen, lähinnä etten ollut hakurivissä enkä naistentunnillakaan monta kertaa hakenut. Oli ensin kuunneltava mikä kappale on tulossa, siksi että tiedän kykenenkö tanssimaan vai en.

Tangojakin tuli useita ja kun olen jo monet kerrat ollut tanssimatta niitä, niin sydänkin turtuu. Erottamattomat tango kyllä sattui nyt suoraan sieluuni. Pekkaniskan Poikien entinen soittaja Markus sen aikanaan lauloi ja ikävä tulee häntä, kun kappaleen kuulen. Hidas valssi Sieluni soitto esitettiin laulettuna ja alkuperäistekijöiden tasolle siinä ei ylletty. Tulen liekit puolestaan oli hyvinkin souvarimainen ja hieno esitys. Jenkkasikermää oli kiva kuunnella. Monta tuttua kappaletta oli, kuten Sousin yksin järven poikki, mistä tulee mieleeni ainokainen lapsenlapseni, yksivee, joka Skypen ruudussa tanssii polvet notkuen sitä, kun laulan hänelle. Aika ajoissa lähdin kotiin. Väkeä ei ollut paljon ja heissäkään ei montakaan tanssituttuani. Eikä tanssikunnossanikaan ole kehumista.