26.02.2011 Martin Kievarissa Pekkaniskan Pojat

Otsikkoa voisi jatkaa raamatullisin sanoin - "hyvästä sydämestä tulevat hyvät sanat ja pahasta pahat". Meissä ihmisissä tuskin on täysin hyvää ihmistä, jos ei ole täysin pahaakaan. Niinpä kommunikointi, suullinen, ilmein tai elein, ei aina ole sitä, miltä se kuulostaa tai näyttää. Mutta aidosti toisistaan pitävät ihmiset eivät tarvitse miettiä mitään tulkintavaihtoehtoja.

Tämä alku syntyi vain omassa päässäni, miettiessäni, miten ilmaista asioita oikein ja sopivasti. Usein kaikki syntyy kuitenkin niin spontaanisti, ettei niitä voi muuksi muunnella. Tai sitten on vaiettava.

Mikä olisi voinut estää minua tapaamasta rakkaitani - vaikka kontaten ne kamalat portaat yläkertaan. On se kumma, etten aiemmin ole tullut ajatelleeksi, miten hankalat ne portaat ovat, jos jaloissa on vikaa, mikä estää kiipeilyn tai laskeutumisen. No, selvisin minä ne pariin kolmeen kertaan. Itseasiassa joka kerta lumessa liukasteluni jälkeen tanssipaikoilla ja muutenkin aika on parantanut "haavoja" ja unohdankin usein hankalat viikot. Kun pystyn hyvin hiihtämään latua, jossa ei ole kummempia korkeuseroja, niin harmittaa, että tavalliset portaat ovat edelleen pienenä koetinkivenä.

Olin ajoissa paikalla ja parkkeerasin kahden bussin viereen. Toinen oli puna-valkea "nosturiauto" ja toisen sulautui illan hämärään. Ennätin tavata puolet läsnä olevista soittajista ennen kuin menin vaatteiden vaihtoon.

Naulakon jälkeen olevassa aulassa on kahvio/juomistarjoilut, pöytiä ja karaokelava, jonka edessä hyvää tanssitilaa. Sen läpi on kuljettava alakerran WC-tiloihin ja portaat ylös varsinaiseen tanssisaliin. Tanssikenkien myynti oli kahvion liepeellä. Kauppa näkyi käyvän. Tanssimies-myyjä osaa kertoa asiakkaille kunnon tanssikenkien hyvät puolet.

Levymusiikki oli soimassa ylhäällä. Ihan mukavia kappaleita, mutta oli taukomusiikkina taas “hienoja” kappaleita, joissa tavantanssijalla on vielä opettelua. Paikalla oli väkeä lähes saman verran kuin viikko sitten Finkkutansseissa eli hetkittäin oli ahtaita paikkoja. Myöhään tulleet olivat joutuneet parkkeeraamaan autonsa kauas piha-alueelta.

Tässäkin paikassa on vuorotuntihaku eli kahdeksalta aloittivat  miehet. Orkesteri aloitti varttia vaille yhdeksän, mikä on ollut tapana täällä. Kyllä oli taas uusia kappaleita lomassa, joita en ole kuullut. Liian harvoin pääsen kuulolle. Ehkä pian julkaistavan levyn kappaleita kuuntelemalla tulevat tutummiksi.

Ei siitä pääse mihinkään, sillä Pekkaniskan Pojat ovat kaiken kansan orkesteri. He eivät ole omistautunut millekään marginaaliryhmälle, joiden kautta muutamat orkesterit hakevat suosiotaan. Näissä tanssi-illoissa on väkeä laidasta laitaan ja niin on esitetty tanssimusiikkikin. Jokaiselle on ainakin jotain, jos ei nyt kaikesta pidä tai osaa tanssia. Äänentoisto on aina kohdallaan ja seuraavasta tanssilajista ilmoittava valotaulu on plussaa kaiken muun päälle.

Minulle rakkaita kappaleita kuulen silloin tällöin. Niin kuin humppa Armaani on kuin huhtikuu ja hidas valssi On syömmesi jäätä, elokuvasta Punainen mylly sekä rumba Muistojeni Julia, jonka niin monet kerrat olen tanssinut ja hyvin usein vain kuunnellut ja katsellut laulajaa. Paljon oli kauniita, vanhempia kappaleita. Tangoa Larissa en nyt kuullut, tosin lähdin ennen loppua pois. Mutta muita tangoja kyllä esitettiin. Niitä soitettiin myös tauoilla, joten ilta oli musiikin puolesta kiitettävä.

Nyt en viitsinyt laskea kappaleiden lukumäärää, mutta vanhalle vammaiselle ihan riittävästi. Kun päivällä olin hiihtänyt kaksi tuntia ja ehkä hieman rasittanut tanssijalkoja, niin istuminen oli järkevää välillä.

Seuraavaa kertaa en tiedä, milloin ja missä olen heidän tansseissaan - toivottavasti saan olla. Niinpä keräsin kaiken heidän musiikistaan, laulujen sanoista, hymyistään ja halauksistaan sisimpääni. Syvällä mielen ja sielun lokeroissa on pitkään levollinen olo. Olen ollut omieni luona.