19.03.2011 Haapamäen Suoja

Perillä olin hieman yli puoli yhdeksän. Meneeköhän viime aikojen päivittäisen hiihtämisen piikkiin lähtöviive. Kyllä hiihtämisestä on minulle kokonaisvaltainen ilo ja lisänä on  yleiskunnon kohoaminen ja painon putoaminen. Kyllä liikkumaton ihminen ei malta olla pois ruokapatojen ääreltä. Jokin ilo se on oltava. Niinpä aika raukea olo oli lauantai-iltana päivän hiihtämisen jälkeen.

Helmenkalastajat aloitti varttia vaille yhdeksän. Levymusiikki oli aluksi. Ei ollut enää levyjä soittamassa aiempien tanssi-iltojen Oiski. Ei  ollut enää moneen viikkoon. Minulle kerrottiin. Oli tehnyt varmaan itselleen sopivan ratkaisun. Jäädä nauttimaan elämästä ilman kelloaikoja tai ainakin minä uskon niin, kun työstä “pääsee eroon”.

Orkesteri aloitti foksilla, levyltä oli tullut jo valssia, kai. Muilta lavoilta tuttu varttunut herra haki sille. Väkeä ei ollut paljon ja toivoin kovasti tanssiväen ja soittokunnankin tähden, että ihmisiä tulisi lisää. Seuranneelle humpalle haki tumman heimon herra. Sitten alkoikin jo naisten hakuvuoro ja tango. Hain foksiherraa. Hän vie kohtuullisen hyvin tavanomaisia lajeja.

Väki lisääntyi hiljalleen, mutta paljon oli pariskuntia ja minun tanssitutut olivat jossain muualla. En tainnut juuri hakuoikeuttani käyttää, kun ei ollut ketä olisin halunnut hakea. Kun muisti pettää, niin tuliko toiset tangot ekanaistenhaulla. En hakenut ketään, mutta tummanheimon herra haki minut sille. Tiesin kyllä hänen tanssityylinsä ja erikoinen se on. Pian sopeuduin siihen. Aina se voittaa kävelyn tai askel viereen ja toinen perään.

Kai se oli seuraava miesten vuoro, kun illan alun herra haki rumballe ja hyvin säilyi rytmi jaloissamme. Hän tiesi kyllä katsekontaktin, mikä on rumballe ominaista. Tauoilla kaksi orkesterin herroista verrytteli tanssien. Mukava oli vaihtaa samalla kuulumisia, jos niitä ennätimme vaihtaa jo aiemminkin.

Illan aikana esitettiin kahdet hitaat valssit. Toiset tulivat naistenhaulla ja ihan yritin hakea erästä tuttua herraa, mutta turha yritys. Jos hakevia naisia oli pienehkö joukko, niin vapaita haettavia herroja oli vielä vähemmän. Hidas valssi lajina estää minua ainakin hakemasta ketä sattuu. Haluan sen tulla viedyksi lajin mukaisesti ja lisätoivomuksena oikeassa tahdissa. Saahan sitä toivoa.

Jos nyt tanssin puolelta mielihyvää tuli, niin ne olivat neljät tangoparit, joku foksi ja paikan ainoan oikeaoppisen tanssiherran kanssa humppa buggina, mikä luultavasti näytti hyvälle, kun se ainakin itsestä siltä tuntui. Ruokapuolelta kehut menevät keittiöväelle. Tanssilipun saa kera kahvi-pullalipun esittämällä tanssiseuran jäsenkortin lipun myynnissä. Oli illan aluksi uunituoretta pullaa ja myöhemmin kävin vielä nauttimassa silli-munavoileivän, että jaksan “istua”. No, jaksanhan minä. Kun tanssipaikan valitsen orkesterin mukaan, niin enhän Helmenkalastajia väliin jättäisi kuin pakottavista syistä. Sellaistakin oli tänä kevätkautena.

Jotkut orkesterit vain osaavat soittaa minun jaloilleni käypää tanssimusiikkia ja kun soittajat ovat lisäksi iloisia ja antaumuksellisia esiintyjiä, niin en paljon välitä mitä väki on paikalla. Mielelläni näkisin tanssitaitoisia ihmisiä, mutta kaikki paikat eivät käy osalle tanssiväestä.

Illan musiikkitarjonta oli oikeaa tanssimusiikkia ja hitaita ja nopeita tuli sopivin välein. Polkista on annettava erityiskiitos orkesterille. Lienenkö kuullut niitä ennen. Hyvät olivat. Ne lämmittävät aina sydäntäni, vaikken niitä ole vähään aikaan tanssinutkaan. Ja vain yksi pari tanssi. Paikalla oli kyllä yksi kolmesta parhaasta polkkatutustani, mutta hän ei tiennyt ketä olisi hakenut. Minua haki tuntematon herra polkkien välillä. Koskahan uskallan yrittää. Kieltäytyä jostain, mistä pitää, ei tunnu hyvälle.

Kotimatkalle selvisin väen vähetessä aika ajoissa. Orkesterille jäi vielä soittoaikaa. Ehkä minun joskus on päästävä toisenlaiselle lavalle heitä kuulemaan. Haapamäen Suoja on varttuneen väen oma paikka, minkä nyt joskus, ainakin aiemmin, paikalla saattoi olla hieman nuorempaakin ja tanssitaitoista väkeä muualta. Illasta joka tapauksessa jäi itselle hyvä olo. Sen saivat aikaan pääasiassa soittajat ja heidän musiikkinsa. Illan rauhoittavan olon minulle toi täysi kuu kotimatkalla. Siinä lepäävät silmäni.