12.03.2011 Jyväskylän Viihdekeskus

Vaikka matkaa ei ole juuri mitään, niin hieman yli kahdeksan olin paikalla. Alkuvalssit olivat soimassa. Tanssisalin puolelle jouduin kun tangot alkoivat kuulua ja tuttu tanssintaitajaherra haki niille. Olikohan siinä mennyt jotain muutakin valssien jälkeen. Toinen tuttu herra pohjoisen suunnasta haki myöhemmin ja eräs varttunut herra jollekin kävelykappaleelle.

Naistenhaku alkoi kello yhdeksän. Katsoin parhaaksi käydä kahvilla. Palatessani oli humppamusiikkia kuulumassa ja muovisen puun lähellä seisoi orvonnäköisenä ihan tuntematon herra. Enempiä miettimättä hain hänet tanssimaan.  Hän oli juuri palannut Thaimaasta lomalta. Mukava loma takana.

Hakeminen ei oikein onnistunut ja tuumaustauon jälkeen hain päätypenkistä ilman hiuksia olevaa herraa. Hän osoittautuikin tosi nuoreksi. Ei sitä matkan päästä huomaa, vaikka minulla oli silmälasit päässäni. Ryhdikäs hän oli ja vakiotanssijan kroppa. Mutta selvisikin, että armeijassa on vai siellä työssä, mikä liittyi Hornetteihin. Nyt hän oli ensi kertaa tanssilavalla, minkä nyt kokemusta aiemmin vain lukion vanhojenpäivän tansseista. Ne hän sanoi olleen eri maata kuin mitä hän nyt oli katsomassa. Tämän läsnäolon syykin oli jotain muuta kuin tanssi. Jotain opiskeluun liittyvää “työtä” oli tekemässä. Ei siinä mitään. Rytmitajua hänellä oli eli hyvinkin kehityskelpoinen herra tanssiparketeille, mutta ei ehkä ajatukset olleet siihen suuntautuneet. Olin näkevinäni hänen tanssivan hidasta valssia eikä huonoimmasta päästä vaikuttanut olevan vienti.

Kolmas herra, jota hain oli tuttu herra, joka kohteliaana miehenä yleensä hakee minua tanssipaikoilla. Jotain hidasta fiilisteltiin. Hän osaa senkin lajin. Neljäs herra oli entiseltä kotiseudultani ja lajiksi jalkamme valitsivat aluksi fuskun. Toinen puoli sitten sujui salsana. Kursseja käyneenä hän jakoi oppejaan minulle uusiin askeliinkin. 

Siihen sitten loppui yrittämiseni. Ei oikeastaan ollut tanssituttujani ja vieraiden hakemisessa en osaa olla nopea. Seuraava miestentunti meni ihmetellessä menoa ja kuunnellessa soittokuntia. Sitä teinkin aika paljon läsnäoloaikanani. Yksi tuttu herra hänkin, haki humpalle. Seuranneella naistentunnilla hain häntä hitaille valsseille ja illan alun tangoherraa jollekin hitaalle ja taisin sählätä askelissani. Ennen kotiin lähtöäni hain beat-kappaleelle erästä tanssituttuani.

Illan orkesterien nimetkin jo yksin kuvasivat heitä ja soitot ja laulut vain täydensivät tunnelmia. Helminauha on minulle tuttu jo pitemmältä ajalta ja pidän heidän tyylistään esittää tanssimusiikkia iloisin ilmein. Orkesterissa on myös haitaristi. Pekkaniskan Poikien haitaristi Lunkka laulelee kappaletta oikeasta orkesterista, jossa on haitari tai kaksikin, niin kuin heillä. Kyllä haitarilla on tärkeä osa tanssimusiikissa. Heillä on ollut viime aikoina mukana solisti Katja Lukin. Hän on reipas laulaja ja sopii hyvin helmien joukkoon.

Hurma-orkesterista olin vain kuullut - pelkkää hyvää. Hurma soitti oikein hyvät hitaat valssit ekanaistentunnilla, oikea nopeus. Niihin minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Illan toiset hitaat valssit olivat hieman nopeammat ja minäkin olin nopea haussani.

Hurma oli kyllä yllätys. Alkuperäisen tuntuisia kappaleita oli useampia, jos oli Seinäjoen uusia tangojakin. Illan alkupuolella Sauli Lehtosen tango on kyllä oikea tango ja hyvin mielelläni tanssin sen, mutta tällainen uusi, nouseva orkesteri varmaan löytäisi muitakin vanhoja tangoja. Voisin vaikka suositella heille jotainSilmänisku Saulin tangot soivat kyllä useamman orkesterin esityksinä.

Illan alusta lähtien mietin, miksi Hurman solisti tuntui tutunnäköiseltä. Heidän nappulakoneen hoitajan kanssa juttelin ja hän kysyi soittajilta luvan kuvaamiseeni. Siinä selvisi myöhemmin solistin taustakin. Nuorella on hyvä muistiYllättynyt Hän oli tunnistanut minut vuosien takaa orkesteri Merituulen tansseissa käyneeksi. Hän soitti ja lauloi Merituulessa aiemmin. Vaikka hän siihen aikaan oli todella nuori ja lähti välillä armeijan leipiin, niin kirjoitin silloin tanssikertomukseeni, että tästä soittajasta/laulajasta vielä kuullaan.

Juttelin vielä lähtiessäni narikan luona paikan isännän kanssa. Hurma on tulossa toistekin esiintymään. Olipa kaksi hyvää orkesteria paikalla. Väkeä vaan oli vähän. Niin oli ollut edelliselläkin kerralla, kertoi joku. Ehkä Tarja Lunnas veti pitemmän korren väen määrässä Martin Kievarin tansseihin.