09.04.2011 Martin Kievarissa

Oikeastaan tässä tanssipaikassa voin tarkistaa palautuvaa kuntoani siinä mielessä, miten pääsen portaat ylös ja alas normaalisti askeltamalla. Kyllä aika tekee tehtävänsä eli parantaa. Olin paikan tosin valinnut ihan solistin ja orkesterin takia. Kaija Lustilaa ja orkesteri Rosettea ei kovin usein näillä nurkin näy.

Tavalliseen tapaani en joutunut illan alkuun. Levymusiikkia soitetaan aluksi 45 minuuttia. Orkesteri aloitti varttia vaille yhdeksän. Heillä onkin aiemmin ollut solistina Tiina Ruuska ja on kuulemma vielä satunnaisesti nykyisinkin. Hänet muistan menneiltä vuosilta - oikein miellyttävä esiintyjä ja kaunis ääni.

En voi moittia illan musiikillista antia. Orkesterin musiikki oli erityisen hyvää ja monipuolista, sitä oikeaa tanssimusiikkia. Lavalla oli myös iloisen näköisiä herroja, mikä antaa ymmärtää, että tekevät työtään mielihyvin. Erityisen kiitoksen he ansaitsevat Tanssit talolla-kappaleesta, joka on Varjokuvan esitys. Sekä soitto että laulu sujuivat kuin konsanaan Varjokuvalla.

Tanssit talolla-kappaleen musiikin alku saa minut aina hereille ja en ollut uskoa korviani, kun tajusin, että sitä orkesteri soittaa. Tanssin sen tutun herran kanssa ja kysyin tunteeko hän kappaleen. Ei oikein muistanut. Sanoin, että jos ehdit tanssin aikana, kuuntele sanoja. Tanssin lopussa kysyin, mitä ajatteli sanoista. Vastaus oli, ettei hän muistanut kuunnella. Tavallinen mies hän on Tanssimisessa sinänsä on jo miehellä niin monta osaa, että laulun sanojen kuuntelu on liikaa.

Kaija Lustila on viehättävä laulaja. Tangomarkkinahuumaa kokenut ja ehkä sijoittuminen ei- kuninkaalliseksi olikin hänen voittonsa. Keikkaa ainakin on piisannut ja uusi levykin ilmaantui kevättalvella - Näiden tähtien alla. Illan ohjelmistoon sopi myös vanhempia kappaleita. Kiitoskappaleenaan hän aitona tangon laulajana esitti Yön kuningattaren.

Illan tanssillinen puoli tuntui hyvälle. Vuorotuntihaku toimi, minunkin osaltani. Haettiin ja itsekin sain aikaan monta hyvää hakua. Hyviä olivat herrat parketilla. Taukomusiikki oli osin, taas kerran, minulle taapertajalle liian hienoa. Ainakin eräs rumba oli vaikea. Se mitä kuulin ja mitä jalkani tekivät, eivät olleet ihan yks’yhteen. Sen parina ollut rumba taas vei mukanaan. Chachaata esitettiin useampi pari ja hitaita valsseja oli kahdet parit. Kädenalitansseja oli pitkin iltaa. Tanssikansa tykkää niistä kappaleista. Oikeita kunnon fokseja en sen sijaan kuullut. Tosin alakerran kahvitarjoilua käytin välillä hyväkseni, joten en voi tietää, jos vaikka soitettiinkin. Illan tanssitunnelma oli minulle mieleen - kiitos lavaesiintyjien ja tanssiherrojen.