20.03.2011 Kivistön työväentalolla

Perättäiset sunnuntait aloitti Jaska Mäkynen, tangokuningas vuodelta 1991. Orkesteri Nelostie tuntui vieraalta, vaikka siinä aiemmin soittaneen basistin tilalla oli tutunnäköinen herra, ilmeisesti Taifun-orkesterista. Lie ollut vierailevana soittajana, koska aiemmin orkesterin tasoa suuresti nostava basisti on edelleenkin välillä mukana. Soittotaitonsa lisäksi, kaupungin orkesterin kontrabasson soittajana, hän myös laulaa ja ääntä kyllä on. Orkesterissa yleensä tulisi olla minun mielestäni vakiväki, sillä vaihtuvat soittajat eivät ehdi elää orkesterin mukana. 

Tanssipaikalle tuloni viivästyi kun paransin maailmaa tutun soittomiehen kanssa. Tanssipaikan parkkipaikka oli täynnä vähän yli viisi. Sain auton kohtalaisen matkan päähän tien toiselle puolelle. Neuvolan kylttejä oli vieraspaikkamerkinnöin. Tuntui ikävältä jättää autoa luvattomalle paikalle. Musiikki oli jo alkanut ja kun sisälle ehdin, tango alkoi soida. Hyvin maltillinen tangoherra haki ja mielelläni hänen kanssaan tanssinkin. Kun muistelin, että illan solisti usein aloittaa tangolla ja oli naistenhaku myöhemmin, niin ennätin hakea häntä ja arvaukseni meni oikein.

Illan aikana esitettiin useita tangoja ja sain ne tanssia. Tummanheimon herra innostui jo edellisenä iltana minua hakemaan ja niin meni nytkin joku kappale. Alan oppia hänen erikoisen tyylinsä. Eräs tanssikurssin herra haki myös tangolle ja itse hain hyvin iloisen näköistä herraa. Tosin haku meni pitkäksi, kun juttelin erään tanssipariskunnan kanssa. Olen pitkään ihaillut heidän tanssimistaan ja erityisesti rouvan tanssihameita. Sain kyllä hyviä vinkkejä, miten kauniin tanssihameen saa aikaan.

Paikalla oli kaksi tuttua pariskuntaa, joiden herrat hakevat kai kohteliaisuudesta minua kerran illassa. Haen kyllä takaisin, sillä kummallakin on mukavat tanssiaskeleet. Hitaat valssit jäivät väliin, kun hitaana en ehtinyt kuin ajatella hakevani, niin ainoa herra, jota olisin hakenut, oli jo viety. Fusku ja humppa buggina tutun hyvin tanssivan herran kanssa olivat illan iloisimpia hetkiä tanssilattialla. Ja sekin vielä, että hyvä vienti takaa omille jaloillenikin turvallisuuden. Jenkat ja polkat jätin vieläkin väliin. Masurkkaa ei soitettu yhdeksään mennessä, jolloin lähdin yöpuulle. Tanssi-illaksi ilta oli mukava ja sain tanssittua tavallista enemmän. Se tavallinen kun on ollut aika vähäinen, syystä ja toisesta. Mutta ehkä asia korjaantuu tulevilla tanssimatkoilla.