17.05.2011 Iso-Valkeisella
Tällaista ohjelmaa vapaa-ajalle minun pitäisi saada useammin. En joutaisi ruokaa miettimään, kun on meno päällä. Jo puoli kolmelta lähdin töistä, kun sukua tuli kaupunkireissulle. Heillä oli minulle tuotavana tarpeellinen “lisävaruste” autooni. Samalla isossa kukkakaupassa katseltiin ja katseltiin pihakukkia. Vaikea on valita, vaikkei ne minulle tulleetkaan. Jotain kumminkin saivat mukaansa.
Niinpä kun tämän asian sain hoidetuksi, niin jatkoin matkaani kohti itää. Sieltä kyläreissun jälkeen pitkästä aikaa siirryin Iso-Valkeisen tansseja katsomaan ja orkesteria tietysti. Pekkaniskan Pojat olivat pienennetyssä kokoonpanossa.
Väkeä oli mukavasti jo illan alussa ja runsaasti, kun ennen puolta yötä lähdin kotimatkalle kuun paisteessa. Alkuvalssille haki tuntematon herra, hyvä tanssitaito. Tilaa oli vielä edetä helposti. Paikassa tuntui olevan sekahaku, tosin pääasiassa miehet hakivat. Naistenhakualue kiinnitti huomioni tai oikeastaan valssinviejä neuvoi sen. Se oli lähellä tanssilattiaa oleva pystypöytä, jonka ympärillä naiset olivat kuin sillit suolassa. Siitä heitä haettiin. Muualla olevia ei juuri haettu, vaikka oli ylätasanteella pöytiä ja alempana mukava penkki pitkin seinämää. Siinäkin pöytiä edessä.
En jaksanut mennä seisomaan siihen yleiseen hakupaikkaan. Valssiherran kanssa tuli tanssittua kolmet tanssit. Eräs puolituttu, jota en oikein muistanut haki jollekin foksille. Muutama muu tuntematon haki ja illan mukavimmat tanssit olivat erään tutun herran kanssa jive ja sovimme polkista, jos niitä soitetaan. Soitettiinhan ne ja hyvät olivatkin. Sopivan leppoisat, niin että henki kulki hyvin. Kauniin rumban kuuntelin melkein Matti-Sakarin "kyljessä".
Pojilla oli kahteen otteeseen solistina eräs herra, jota olen nähnyt tanssipaikoilla. Hän soitti myös puhallinta. Jälkeenpäin kuulin, että hän on joskus ”entisessä” elämässään ollut kaupungin orkesterissa soittamassa pitkään. Samassa missä eräs tuttuni soittaa nykyisin ja myös tanssiorkesterissa siinä rinnalla. Molemmat herrat ovat hyvin tanssitaitoisia. Tanssitaito on hyvä avu soittajalla, että ymmärtää miten ne askelmerkit ovat parketilla. Pekkaniskan pojilla on ollut aina taito soittaa juuri sellaista tanssimusiikkia, että tanssijan on ollut helppo sulautua siihen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.