30.4.2011 Martin Kievarissa

Asenteellista tanssimista saa kyllä harjoitella pitkään ja minä en taida oppia koskaan. Viime viikonlopun etelän kiertue oli pitkästä aikaa ihan mukavaa, vaikka markkina-arvo välillä ei ollut korkealla.

Tänä vapun aikana on toisenlaiset asenteet otettava mukaan tanssipaikalle. Niin oli jo aatonaattona jos oli samaa tunnelmaa nyt aattonakin. Olen tainnut olla Kukonhiekassa jonain aattona ja nytkin olisin halunnut mennä, mutta onneksi järkeilyni lyhensi matkaa ja toi tilaakin tanssimiseen. Martin Kievari, Anita Hirvonen ja La Strada oli ehdottomasti parempi vaihtoehto. Jo illan aikana kuulin, että Kukonhiekan ahtaudesta oli tullut tännekin tanssiväkeä.

Oma kotoa lähtöni viivästyi taas kerran. Yritin tunkea autooni keinutuolia. Yritykseksi jäi. Tanssimaailman sivutuotteena on monia ilmiöitä ja puusepän vikaa omaava herra on niitä hyviä puolia. Niinpä olin paikan pihassa yli kahdeksan. Sain ajaa autonkin reunaan, missä puin ylleni kauneimman tanssihameen, mitä olen ylläni kantanut. Ehkä ei kaikkien kanssaolioiden mielestä ihan sama ajatus ollut. Olin löytänyt etelän viikontakaisella matkallani siihen käyvän puseron. Tanssimaan pääsyähän vaatteet eivät takaa, mutta riittää kun olen itse tyytyväinen valintaani pukeutumisen suhteen.

Sisälle päästyäni levyt olivat soimassa ja joitakin pariskuntia oli tanssimassa. Orkesteri aloitti tavalliseen aikaan varttia vaille yhdeksän. Siinä on soittokunta, joka soittaa kaiken niin oikeaoppisesti. Niin hitaat valssit kuin rumbat ym. tanssilajien mukaisilla nopeuksilla. Taitavaa on soitanta ja laulut. Anita Hirvonen puolestaan jaksaa olla teeskentelemätön oma itsensä. Erikoinen ja samalla kaunis oli hänen kiitoskappaleensa - Jenni Vartiaisen Missä muruseni on.

Illan alun tanssiväen laatu muuttui hiljalleen. Pariskuntien lisäksi ilmaantui muutakin väkeä. Ihan tanssitaitoista väkeä. Väkimäärä kaikkiaan lisääntyi ja Anitan aloittaessa oli jo ahdasta. Osaksi ahtaus johtui tanssiväen erilaisuudesta, suuntavalinnoista ja toisten tanssijoiden huomioonottamattomuudesta. Isompi tungos ei kestänyt pitkään ja taukomusiikin soidessa oli hyvin tilaa tanssia.

 

Taukomusiikista on sanottava nyt, että se oli hyvää ja minunkin jaloilleni käypää. Joskus paikan isäntä soittaa niin hienoja kappaleita, että hyvä kun tanssilajin tunnistanNolostunut Vielä kotona piti miettiä jutteluani illan aikana hänen kanssaan. Että olenko nyt konsertissa???? Mietin siinä, että olenko sanonut olleeni tämän paikan tansseissa kuin konsertissa…. Sitten tulikin mieleeni vanhempi tanssi-ilta La Stradan musisoidessa ja istuin kuin konsertissa sen illan.

Illan tanssini sujuivat kohtuudella ja orkesterin musiikki on niin hyvää, että sitä kuunteleekin. Paremmin tanssiva yhdyskunta oli hieman kuin omassa leirissään, tosin näitä herroja naistenhaulla haettiin muidenkin taholta. Tavantanssijoissa oli muutamia herroja, joiden kanssa oli mukavia tansseja. Illan useista tangoista tanssin kaksi paria, pitää sanoa, valitettavasti vain kaksi. Illan alussa haki tuttu herra, joka vie tangoa kauniisti ja osaa argentiinalaistakin tangoa vaimonsa kanssa. Toinen tango oli puolilta öin alkaneella miehet/naiset haulla. Tein jo kotiin lähtöä, kun ulosmenoreitin luona seisoi herra, jonka kanssa joskus tanssittu. Tango oli illan parhaita tanssejani. Samaan sarjaan kuuluvat naistenhaulla erään miehen hakemat kappaleet. Hän haki foksin toiselle puolikkaalle ja se oli sitä foksia, mitä minä kaipaan tanssipaikoilla. Reipasta edentää pitkillä askelilla. 

Nykyisin lähes kaikki ovat innostuneita kädenalitansseista. Sitten jatkoimme humpalla ja siinä oli reippautta ja vauhtia kävelyhumpan tyylillä tai ei se nyt ollut kävelyäkään. Tuli hetkittäin mieleeni nilkkuhumppa yhdistettynä reippaaseen kävelyyn. Illan aikana en sitten nähnyt häntä mahdollisissa hakutilanteissa. Näytti kyllä edelleen hakevan naistenhaullakin eli miksipäs ei omia valintoja saisi tehdä. 

Orkesterihan soitti tosi kauniita rumbakappaleita ja kahdet parit sain olla tanssimassa. Fuskua ja tavallista valssia tanssin kahdet parit kumpaakin. Kävelytanssiakin sopi iltaani ja olisi kai sopinut enemmänkin, mutta en jaksanut useaan kertaan lähteä siihen mukaan eli kai niitä pakeiksikin voi sanoa, mutta tein sen kyllä hillitysti vaivihkaa.

Tanssiväen ikäjakauma oli keski-ikäisestä varttuneisiin. Paikalla oli nuoria aivan muutama. Erään pohjanmaalaisen (?) kuitenkin lännestä olevan neitosen kanssa juttelin. Oli tyttökaverinsa kanssa paikalla. Ei ollut heille sopivia tanssittajia. Tanssivat vähän keskenään. Oli hänkin huomannut tanssiseuran herrojen taidot, mutta ei tohtinut hakea heitä naistenhaulla. Tosin olisiko ennättänytkään. Oli niin monta hakijaa näillä herroilla. Näin tänä vappuna. Onneksi se on vain kerran vuodessa.