23.04.2011 Valtatie 2 

Matkailu avartaa ja ihan oikeasti, tuntui hyvälle kääntää auton keula kohti etelää. Uusi ja tuntematon tanssipaikka, josta erilaista tietoa sain etukäteen. Hyvillä ajo-ohjeilla pääsin melkein Tampereen ohi, kunnes huomasin, että olin ihan väärällä kaistalla ja risteyskohtaan piti koukata takaisinpäin hieman, mutta ei suurta mutkaa tullut. Sitten matka sujuikin leppoisasti auringon lämmittäessä käsivarsiani. Perillä oli majoittuminen Hotelli Hiittenharjuun, ruokailu, saunominen, lepohetki ja valmistautuminen tanssipaikalle Valtatie kakkoselle.

Illan orkesterit Omega ja Varjokuva vuorottelivat soitot ja Eija Kantola esiintyi kaksi osuutta. Miestenhaulla alkoivat tanssit normaaliin tapaan.  Omegan alkuvalssi oli menossa sisälle mennessämme. Tapasin jo pihalla tutun tanssidaamin, jota tiesin odottaakin. Paikalla oli kaksi tuttua tanssiherraa, joten ilta alkoi sujuvasti. Toisen kanssa ihan alussa tanssimme. Toinen on lavatangon harrastaja tai ainakin kilpaili aiemmin. Kolme kappaleparia tanssin hänen kanssaan illan aikana. Kolme vierasta herraa haki alussa ja kun naisten puolituntinen alkoi, ennätin hyvin hakea heitä, jotka olivat minua hakeneet.

Täällä toimi vastavuoroisuus aika hyvin. Kun sillä alkuillan naistenhaulla hain jollekin hitaalle silmälasipäistä herraa, joka näytti tutulle ja jäikin arvoitukseksi, hän puolestaan haki humpalle, jota oikein sujuvana buggina tanssimme. Oikein reipas vienti oli toisella kokoisellani humppamiehellä myöhemmin illalla. Tangolle hain myös omakokoistani herraa. Hän haki myöhemmin jollekin vaihtoaskelkappaleelle ja persoonalliset olivat askeleensa siinä.

Illan lennokkain kappale oli pitkän herran kanssa, jonka harvoin tapaan tansseissa ja aikaa on edellisestäkin kerrasta. Hänet muistan ja entisen kotikyläni eräs daami muistaa vielä paremmin eräänä kesänä Jenkkapirtin tanssien päättymisen jälkeen saamansa lentokyydin takia. Minä en uskaltanut nousta siihen kyytiin. Niin, siitä tanssista hänen kanssaan. Oli jo väkeäkin eli pitkäjalkaisena ja muutenkin pitkänä hän näki hyvin ja valssi oli menoa eikä taaperrusta. Hän ei törmäillyt keneenkään ja osasi etsiä väljät reitit. Häntä en onnistunut hakemaan, kun varsinaisella naistentunnilla en jaksanutkaan tehdä mitään.

En siis jaksanut olla tosi nopeana hakijana ja jätin väliin haut. Harmitti pelkästään kuunnella mm. Eija Kantolan laulama Yö katseessasi, hidas valssi, jonka Varjokuvan Kyösti olisi saattanut laulaa illan aikana. Hän tosin laulaa sen paremmin. Kantolan esitystä en ole aiemmin kuullut.

Illan miellyttäviin tansseihin kuuluivat tangot erään läntisen Suomen herran kanssa. Hänellä on sielua ja sydäntä ja voi sanoa, että sydämen kyllyydestä “suu puhuu”. Hän osaa ilmaista kauniisti tanssia ja tunnelmia kirjallisesti. Mieheksi hän on aivan loistotyyppi. En häntäkään selvinnyt hakemaan. Jokin kumma lievän väsymyksen tila pidätteli hakuinnokkuuttani. Niinpä sitten miestenhaulla haki puolen yön jälkeen alkuillan buggia tanssittanut mies. Vihreät niityt sujuivat myös tanssien.

Varjokuvan soitot ja laulut ovat mannaa sielulleni.  Olen viime aikoina saanut tilaisuuden olla aika monta kertaa heidän illoissaan ja nytkin jatkuu sunnuntaina Satulinnassa. Eivät he saa minua kyllästymään. Pian täyttyy kahdeksan vuotta tätä iloa heidän mukanaan.

Omega on myös pitkän ajan tuttavuus ja mielessäni vain toistamiseen palaavat menneet ajat, kun aikanaan Tomi (nykyisin Finkuissa) oli koskettimissa, haitari mukana ja lauloi ja sitten jatkoi Anna-Liisa, joka Rossossa nykyisin soittelee ja laulaakin. Silloin ennen heidän illan aikana esittämänsä monet tangot, osa argentiinalaisia, saivat minut aina palaamaan heidän tansseihinsa. Ei Omegassa nytkään mitään vikaa ole. Minä vanha vain haikailen menneitä aikoja. Esa ja Rami ovat hyviä ja vuosia jo mukana olleet uudet “pojat” osaavat soittaa. Haitaria vain ei ole. Mutta on muita soittimia. Esan omia tekemiä instrumentaalikappaleita soitettiin nyt illan alussa ja ehkä viimeisellä osuudella, jolloin Eija ei ollut. Enkä minäkään enää. Mutta sain kuulla illan alussa tangon Tangox ja tanssiakin sen. Sen tunnen omakseni. Esan omakustanteista levyä Dreamie on myytävänä heidän tanssi-illoissaan. Kauniita, hyvin tehtyjä instrumentaalikappaleita. Levyn nimeä kantava Dreamie on upea hidas valssi. Suosittelen levyä hyvää musiikkia arvostaville tanssinystäville.