29.04.2011 Varjokuva, Villi yö ja A. Aallon rytmiorkesteri

Virtain Hiekkarannan kesän avajaistanssit olivat kokemus lajissaan. Sen sai aikaan A. Aallon rytmiorkesteri kaksine setteineen. Illan iloisen puolen toivat Varjokuva ja tuntemattomampi orkesteri Villi yö, josta en löytänyt nettitietoja.

Aika hiljaista oli tanssien alussa Villi yön soittojen alkaessa. Ja kylmää. Siitä ilta lämpeni ja oli välillä kuumakin. Lattia oli käsitelty talven jäljiltä ja luisto oli heikko. Niin oli viime vuonnakin, mutta korjaantui heti seuraaviin tansseihin. Tosin jo illan aikana alkoi tapahtua paranemista eivätkä jalat tulleet kipeiksi.

Villi yö soitti oikein hyvin. Hyvää tanssimusiikkia ja mukavan näköisiä olivat soittajatkin, rumpali ja kitaristi aika nuoria. Haitari oli myös mukana ja käytössä. Basistilla taisi olla muitakin taitoja hallussaan ellen nyt erehtynyt - hän liiteli pitkään tanssilattialla. Varjokuvan musiikki oli sitä, mihin en kyllästy. Vielä seuraavan illan tansseihin ajaessani hyräilin Kyöstin laulamia Elviksen kappaleita, hitaita valsseja. Villi yöllä ja Varjokuvalla oli kummallakin kolme 45 minuutin osuutta ja A. Aalto esitti kaksi osuutta.

Jos avajaistansseissa on usein hyvin moninainen tanssiväki, niin sitä lisäsivät rytmiorkesterin ihailijat, joita oli suuri joukko lavan edessä. Muistan olleeni heidän keikallaan yli 10 v sitten ja ei jäänyt silloin samaa tunnelmaa. Heidän musiikissaan oli kauniitakin kappaleita, hillitysti soitettuina, mutta pääasiassa jo pelkkä volyymitaso vähensi ymmärrystäni. Annan arvoa, että orkesterilla on itse tehtyjä kappaleita ja sovitukset, mutta minun mielestäni tämä orkesteri ei ole tavallisiin lavatansseihin sopiva. Enemmän heidän osuutensa olivat show’ta, joka kyllä hoidettiin hienosti. Laulajan lavan etureunan kaiteella tasapainoilut, fanien laulattaminen yms eläytyminen ei sovi lavatansseihin, vaikka olikin näyttävää. Omana juttunaan nuorten bileissä varmaan laatuluokkaa. Heidän Facebook-sivunsa kertovat fanijoukkojen tunteista, tällekin illalle.

Oma tanssillinen puoli tapahtui Villi yön ja Varjokuvan osuuksilla, ehkä joku kappale Aallon soitoilla. Odotin, että paikalla olisi ollut enemmän lännestä tulleita tuttuja, Etelä-Pohjanmaalta. Tanssipaikkahan sijaitsee Pirkanmaalla, vaikka minusta se on Pohjanmaan itäosaa. Maakuntarajoja joskus muutettaessa minulta hävisivät rajat. Kaksi tuttua oli kuitenkin sieltäkin suunnasta ja molempien kanssa oli mukavat tanssit. Toisen kanssa rumbaa ja toisen kanssa tangot. Tangoherraa ennätin sitten hakea tungoksessa naistenhaulla.

Alkuillan jälkeen väkeä oli ja varsinkin naistenpuolella niin, etten siihen ryysikseen monta kertaa halunnut. Omat hautkin jäivät vähäisiksi. Sen sijaan tuli juteltua, käytyä kahvilla ja ihan vain kuunnellessa. Illan tansseista jäi muutamia mieleeni niiden sujuvuuden takia. Hitaissa valsseissa eräs tanssituttuni vei todella hyvin. Se ykkönen mitä kuulostan ja tunnen herkästi, oli mukana. Ikävänä puolena olivat useat osumat omiin nilkkoihini illan aikana. Sitä kyllä tapahtuu yleensä hyvin harvoin. Nyt eräänkin kappaleen aikana muutaman metrin matkalla kolme kertaa, vaikka omat askeleeni olivat lyhyitä. Ruuhkasta se johtui ja ehkä eteneminen oli monille vaikeaa.

Matkat sujuivat mennen tullen kirkkaiden tähtien alla tanssitutun kyydissä, mikä pitemmillä matkoilla on mukavaa. Uusi matka Virroille on viikon päästä, kun toinen mieleinen orkesteri on paikalla.