22.05.2011 Kivistön työväentalolla

Ensimmäinen lämpimän kesäinen päivä, joka iltaa kohti kyllä viileni. Onnenmaa ja Kari Vepsä ei vetänyt runsasta tanssijaväkeä kuten arvasinkin. Taisi olla useampi vuosi, kun viimeksi satuin heidän iltaansa.

Orkesteri ei ollut entisen näköinen. En nyt ole varma, mutta mielestäni orkesterissa olisi ollut aiemmin kitaristi. Nyt oli siis rumpali ja kahdella muulla kosketinsoittimet. Toisella oli lisäksi haitari käytössään. Toinen kosketinsoittaja hoiteli kai sitten bassopuolen. Ei siinä mitään, hyvin soittivat. Näytti vain kummalle, kun olen tottunut ainakin basistin näkemään lavalla. Mutta onhan niitä sattunut matkan varrella eteeni monenlaisia kokoonpanoja ja saahan sitä koneella kaikenlaisia ääniä mukaan. Kelpasi soitot tanssia.

Onnenmaa-kappale oli aikanaan platinalevyn arvoinen. Seitsemäs Aalto on myös kaunis kappale. Hyvin paljon illassa oli iskelmäntyylistä, laulelmia varsinkin solistin aikaan. Mutta tavanomaisia lajeja tuli suunnilleen kaikkea. Lähdin varttia vaille yhdeksän kotiin tauon alkaessa ja väen vähetessä. Orkesterilla oli vielä yksi osuus soittoaikaa jäljellä. Tanssiherroilla ei ollut kovin runsasta kiinnostusta minun suuntaani. Tuttujani ei juuri ollut montakaan.

Niinpä naistenvuoroilla en tarvinnut kovasti yrittää ja herrojen haullakin sain “lepuuttaa” jalkojani penkissä moneen otteeseen. Mutta oli kyllä mukaviakin tansseja. Erään kookkaan tumman herran kanssa on mukava tanssia ja useampi kappale sujui hänen kanssaan. Taukomusiikista ei aina päässyt perille, kun välillä levy pyörähti käyntiin saman lajin puolikkaalla ja sitten alkoi ihan eri laji. Siinä joku totesi, että tämähän on hauskaa. Ehkä ei kuitenkaan sovi kaikille. Kun tanssilajitkaan eivät ole kaikkien hallussa. Foksillahan kyllä selviää kaikesta.

Jenkalle minua haki ihan vieras varttunut herra. Oli jalkani kuulemma vipattanut naistenrivissä. Jenkka/polkka/masurkkalajien soidessa olen kyllä taas pitkän tauon jälkeen eturivissä. Polkkaa ja masurkkaa ei soitettu läsnäoloaikanani. Tangoja, hidasta valssia, chachaata,rumbaa, tavallista valssia ja humppaa kyllä soitettiin. Ja tanssinkin, jos välillä ei ihan lajin mukaisesti, mutta jollain askelilla.

Niin kuului Hopeinen kuu ja Täysi kuu kuin monet vanhat kappaleet, niin taukomusiikkina kuin orkesterilta. Yhdet bugit olivat tauolla mukavat, jos ensin kokeilimme muitakin askelia. Rytmi ei ihan aluksi tarttunut jalkapohjiimme asti. Erään herran kanssa on todella ilo tanssia ja jäi minulle kotiläksyäkin. Hänellä ja vaimollaan on tanssi hyvin sujuvaa. Kun vaimoa vietiin kovasti parketilla, niin herralle jäi aikaa tanssitella paikan naisia. Niin, se oppitunti oli humpassa. Taisimme jo edellisellä kerralla harjoitella sitä. Jiven askelella ja väliaskeleet kaksi ja “hyppäys” ja jatkuen ja liikkuen eteenpäin. Kerrassaan riemastuttava tanssityyli.

Itse asiassa tässä kirjoituksen välillä oli pakko kerrata, miten se menikään. Kun humppaa soitettiin aika paljon, niin harjoitustakin tuli usealla kappaleella. Monethan tanssivat mielellään buggina tai kävelyhumpan versioina. Kyllä tanssiminen aina voittaa ikkunanpesun, joskin siinäkin kunto säilyy, kun nousee ylös tikkaita moneen kertaan. Jäipähän sitä urakkaa vielä seuraavalle viikonlopulle.