17.06.2011 Kuikan lavalla

Viikonloppu on mukava aloittaa hyvän tanssiorkesterin  illassa. Martti Metsäkedon orkesteria en voinut jättää väliin, kun lähellä olivat.

Olin ennen kahdeksaa paikalla, sillä lähdin kotoa ajoissa hoitelemaan kukka-asioita kaupungilla ennen tansseihin menoani. Niinpä tanssipaikan paikoituksessa nostin laatikossa olevat kukkaruukut kukkineen ulos auton viereen odottamaan kotiin lähtöä. Hyvin viihtyivät siinä eivätkä kenellekään kelvanneet.

Tanssipaikassa on tehty tälle kesälle korjauksia. Orkesterin sosiaalitilat ovat hyvät ja niin on myös WC-tilat tanssiväelle. Sinnepä ensin menin enimmät mullat kaivamaan kynsieni alta.

Illan musiikki alkoi levyltä. Ei ollut vielä monta ihmistä paikalla. Eräs kokenut herra haki ja kun se oli tango, niin mukavasti ilta alkoi. Herran vienti oli kiintoisaa ja hyvä niin, mutta hänellä ei ehkä ollut tunnustelu päällä, mikä olisi hyvä, kun  ensi kertaa kohtaa vieraan tanssitettavan. Ehkä hakuvirheeksi voi katsoa, kun hain häntä naistentunnilla salsalle. Tanssi oli jo menossa, kun tulin ulkoa. Enempää ajattelematta kysyin häntä tanssimaan, kun ei vielä ollut lattialla ja haku näytti jo päättyneen.

Hänellä näytti olevan taitoa ja/ tai ehkä omaa persoonallista askellusta, mutta tunsin olevani hieman kuin riepunukke. Minusta salsa oli hieman liian nopea minulle. Sekin selvisi illemmalla naistentunnin lopulla, että salsa oli oikein hyvä rytminsä puolesta. Toisaalta pitäisi uskoa ilman arveluja, että Metsiksen väki soittaa juuri oikein.

Eräs hyvin liikkuva herra haki valssille ja ihan naistentunnin lopussa hain häntä jollekin hitaalle, jonka parina oli levymusiikin soidessa buggiin sopiva rytmi. Tämä herra vei hyvin ja maltillisesti. Kun selvisi, että opettaa mm.salsaa, niin kysyin mitä mieltä oli salsan nopeudesta. Oli kuulemma ihan hyvä. Vähemmän tanssineelle ehkä olisi voinut olla hieman hitaampi, oli hänen mielipiteensä.

Viime kesänä olen kerran tanssinut hänen kanssaan ja kumma kyllä hän muisti sen tai paremminkin toi esille sanoin, jotka olivat itsetuntoani miellyttävät. Olin hakenut häntä nyt eteisen puolelta tälle hitaalle kappaleelle. Vieressä oli hänen tuttunsa, hieman nuorempi herra. Hän siinä sanomaan, että kumpaa nyt haen. Siihen sanoin, etten tohdi noin nuorta hakea. Siinä joku sana vaihdettiin iästä ja näöstä. Heillä olikin ikäeroa aika runsaasti, mutta näköeduksi tälle tanssiherralle. Tanssin aikana hän sitten totesi, että voikohan hän sanoa, mutta muisti minut viime kesältä siitä, että ikääni nähden (huh-huh) olin ollut hyvämallinen vai -kroppainen ja että minulla on vyötärö. No, ei siinä mitään. Katselen minäkin herroja, kroppaa, kävelyä ja vartalon käyttöä sekä ennen kaikkea itsensä kantamista tanssiessaan. Herra tarkoitti varmaan hyvää, joten kiitin ilmaisusta todeten, että urheilutaustalla lie jotain osuutta. En viitsinyt jatkaa, että kiloja kyllä löytyy ja ikä tuo monelle niitä lisää, niin minullekin vuosien saatossa. Itse asiassa päätin illan tanssini siihen puolen yön aikaan. Niin hyvin, kauniisti ja maltillisesti vietyjen kappaleiden jälkeen en tuntenut tarvetta jäädä paikalle.

Muusta illan kulusta on todettava samaa kuin useina tanssi-iltoina aiemmin. Kuuma on. Tuuletuslaitteet toimivat nyt hyvin. Ilma viilentyi ulkona, joten sekin helpotti sisällä liikkumista. Mukavia tansseja oli illan aikana usean herran kanssa. Ilo oli tavata kahta kalakukkokaupungin herraa. Toinen on oikein hillitty vakiolajien tanssija, mutta swingtanssit ja lattarit ovat hänen lajejaan. Toinen myös on hyvä tanssija ja tanssii joihinkin rytmeihin erittäin persoonallisesti niitä rikkoen. Siinä viennissä en tiennyt missä jalkani olivat. Sama juttu se on ollut aiemminkin. Se on leikkiä hänen puoleltaan ja siihen voin yhtyä.

Kun Martti Metsäkedon orkesteri nousee lavalle, voin vain odottaa mitä kaikkea hyvää on illan ohjelmistossa. Ja olihan sitä. Koskaan en ole tarvinnut pettyä. Päinvastoin on riemastuttava olo olla paikalla. Kun lavalla on soittimina huilu, saksofoni, trumpetti ja flyygelitorvi tavanomaisten soitinten lisäksi ja kun ne sopivat kappaleisiin, niin ei parempaa tanssimusiikkia ole. Taidollisesti he ovat omaa luokkaansa. Kari Tapion orkesterista siirtynyt komea kosketinsoittaja tuo uutta piristystä joukkoon. Ei sillä, kyllä koko joukossa on tyyliä ja omaleimaisuutta.

Argentiinalainen tango ja lattarit olivat upeita kuulla. Onhan Martti Metsäketo ollut SMORK-tuomaristossa kai  yli 20 vuotta. Eli kyllä soinnut, sävelet, iskut ja tahdit ovat kohdallaan. Varsinkin chachaassa korostui orkesterin taidokkuus. En muistanutkaan, että orkesterilla on ohjelmistossa instrumentaaliesityksenä Yö katseessasi, hidas valssi, minkä Varjokuva esittää laulettuna. “El Papa” esitti yhden soolokappaleistaan tanssilattialla. Ennätti hän kahteen kertaan löytää tauoilla minut naisjoukosta tanssilattialle, jossa elämänmenoa saimme päivitettyä. Velipoika hän on ollut minulle vuosien ajan - sama nimi kuin veljelläni.

Illan tanssien aiheuttamaan elimistön hukkatilaan eivät riittäneet kahvit, pullat ja vesi, joten poistuessani oli pakko ostaa hyvin kypsennetty lihapaistos. Sitä vielä syödessäni ja kuunnellessani karaoken puolelta kuuluvaa kahden nauttineen miehen epämääräistä laulua, tuli kuulolle eräs ulkonäkötuttu herra. Hyvinkin raamikas lähikaupungin herra. Oli menossa lauantai-iltana kuulemaan Hangan lavalle Riku Niemeä ja kumppaneita. Kerroin yhden illan kokemukseni viime kesältä Syvälahden lavalta. Hangan lava ei ole kovin suuri ja esiintymislava pienehkö. Mahtaa olla vaikeuksia saada kymmenen miestä lavalle. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten siellä oikein ilta sujui kaikkineen.

Sitten vihdoin poistuessani autolle, kuuluivat orkesterin sambarytmit, niin lempeän lauhkeat. Paikalla olisi kyllä ollut tuttu herra, jonka kanssa samba sujuu. Hämärtyvään yöhön ajelin mielessäni viimeisen tanssittajan sanat.