21.07.2011 Savion lavalla

Elämä on kyllä ihmeellistä, kun vain joskus pysähtyy sitä miettimään. Kuohuavia koskia, joen mutkia ja syvänteitä päättyen hetkeksi suvantoon. Samaa on kaikessa elossa, niin tanssilattioillakin. Ei ole kahta samanlaista iltaa. Nyt oli hyvä ilta.

Torstai-illan Savion lavan tansseihin menolleni oli kaksi oikein hyvää syytä. Huviksenihan tansseissa käyn, mutta jos on aivan erityistä, niin mieli on jo etukäteen avoin. Kari Piironen ja Caminito olivat illan esiintyjät, ykkösuosikkejani molemmat.

Paikalla oli myös Afrikan mailta lomalla Suomessa oleva tanssipariskunta. Heidän häitään tanssimme viisi vuotta sitten samassa paikassa saman soittokunnan tahdeissa.  Sattumaa vai rouva Fortunan laskelmia. Hyvä näin.

Lisäksi paikalle oli tullut monen monta muutakin tanssituttua, joten illan onnistuminen oli sitten omien korvien välissä. Tanssitilaa oli alussa ja lopummalla iltaa hyvin. Karin esiintymisten ajan oli enemmän kosketuspintaa lattialla. On taas aikaa, kun viimeksi olin heidän keikallaan ja Karin äänen kuuleminen on jotain uskomatonta. En tiedä ketään toista, joka antautuu äänellään ja koko kropallaan laululleen. Hänen ensimmäisellä osuudellaan tango Punaiset lehdet saa minun sieluni täydeksi. Kaikki hänen laulamansa kappaleet ovat tanssittavan hyviä. Mitään beatia tai iskelmää ei kuulu hänen ohjelmistoonsa.

Orkesteri Caminito on oikea tanssiorkesteri. Soitto- ja laulutaitoa on ja lavaesiintyminen on iloista ja tanssijat huomioivia. Viulu antaa oman tunteensa muutamiin kappaleisiin. Rumpalin ilmeikkäät spiikkaukset, joista en saa puoliksikaan selvää, ovat mainiot. Tanssiväki on usein niin puheliasta, että edes kappaleiden välissä voisivat hetken hengähtää ja luoda katseensa lavalle kuunnellen. Kari esitti uuden sinkkunsa kappaleen Aamun koi - sain sen mukaani. Unto Monosen sävellys.

Tanssiherroista saisi pitkän kertomuksen. Mieleisiä kaikki. Tunteellisia tangoja, koskettavia rumbia, iloisia fokseja ja fuskuja. Sambaa olen tanssinut erään herran kanssa ihan lajinmukaisilla muutamilla kuvioilla ja arvelin, että tulee hakemaan, kun siinä herrarivissä seisoi kappaleen alussa. Mutta olisiko hakenut vai ei, kun eräs herra haki. Sambaa emme ole tanssineet muistini mukaan, joskin monia muita lajeja. Humpan hän on vienyt useilla tavoilla, joista yksi on kaikkein iloisin tanssitapa. Niinpä jalkamme lähtivät tähän sambaan humpalla tanssimaamme tyyliin. Ja askeleet sopivat siihen kuin olisivat olleet juuri sambaa varten. Jälkeenpäin herra sanoi, että on vienyt vain kerran aiemmin samban niillä askelilla. Siinä vaiheessa oli tilaa lattialla ja lattiaa kiertäessämme oli mahtava tunne. Askeleiden yhteensopivuus, hyvä vienti ja tunsin, että tanssiminen voi olla niin täydellisen iloista.

Taukomusiikin kappaleet olivat hyviä. Alkuillasta ja loppuillasta oli varmaan sama levy päällä. Omega-orkesterin rumpalin instrumentaalilevyltä tuli siis kaksi kertaa hidas valssi Dreamie. Yksi upeimpia hitaita valsseja, niin oikearytminen ja hidas, että vaatii todella keskittymistä. Sillä kappaleella voisi harjoitella hitaan valssin tanssimista ja ensisijaisesti jalkojen käyttöä. Erinomainen tilaisuus tuoda kakkonen hitaasti viereen. Hitaita valsseja oli useampi illassa kuten oli tangojakin, jos oli tavallisia valsseja ja varsinkin Karin laulama upea operettivalssi Mustalaisruhtinattaresta. Kukapa osaisi laulaa tanssilavalla sen paremmin kuin Kari.

Ukkossateisen päivän jälkeen yö oli jo selkeä ja puolikas kuuta katseli taivaalta, kun tanssisielu täynnä ajelin kotiin valmiina aloittamaan viikon tanssitauon. Se sujuu pienen 1,5 v miehenalun kanssa, joka tanssimusiikkia kuullessaan hytkyy ja notkuu. Siitä oli mukava näköhavainto, kun Kesäillan valssi oli TV:ssä ja poika askarteli omia juttujaan. Kun Pekkaniskan Poikien Matti-Sakari alkoi laulaa hyvin svengaavaa jivefoksia Keinuvat kengät, poika kääntyi katsomaan TV:tä ja alkoi notkua tahdissa. Millainenhan tanssimaailma on sitten, kun hän on iso poika….