20.07.2011 Kuikan lavalla

Iloisin mielin ajelin keskiviikon naistentansseihin. Olihan paikalla orkesteri, jota vuosien ajan olin ihaillut. Aikanaan siinä soitti Tomi Oravala ja sittemmin Anna-Liisa Väkeväinen. Surin Tomin lähtöä silloin, vaikka ymmärsin hänen syynsä. Anna-Liisan muutto orkesteri Rossoon tapahtui jo pari vuotta sitten. Olin käynyt Rosson tansseissa ja nähnyt Anna-Liisan siellä. Ja nyt, mikä kumma sai  ajatusmaailmani sotkeutumaan. Ajattelin ajaessani, että onpa mukava tavata hänet ja samalla rumpalin ja basistin, jotka ovat vanhaa Omegaa.

Siinä sitten jouduin alkuvalssin soidessa paikalle ja kävelin lavan lähelle. Ei ollut Anna-Liisaa, oli iso mies koskettimissa. Ei vieläkään mitkään tiu’ut soineet päässäni. Ajattelin, että on tuuraaja ja pitää kysyä basistilta, missä Anna-Liisa on. Kunnes sitten tanssiessani eräs tuttu herra totesi ykskantaan - Anna-Liisahan on ollut Rossossa jo pitkään. Eikä siinä vielä mitään. Olinhan ollut Omegan tansseissa uuden soittajankin aikaan. Ehkä kaiken takana ovat Anna-Liisan laulut ja argentiinalaiset tangot, jotka hän esitti haitarilla. Niitä olen kaivannut. Niin kuin rumpalin tekemää tangoa Tangox, jossa myös on argentiinalaisia piirteitä. Sainhan sitten kuulla rumpalin instrumentaalikappaleita illan aikana. Ne ovat kerrassaan upeaa työtä. Levyä oli kaupan lavan reunalla. Teki mieli ruveta kauppaamaan niitä

Tanssitunnelmani oli kaoottinen. Kuumuus, ahtaus ja sekalainen tanssikansa sai minut haluamaan pois. Ei ollut tietoakaan parin viikon takaisesta tunnelmasta, mikä oli Varjokuvan tansseissa. Mutta yksitoista kappaleparia tanssin reilun kolmen tunnin aikana. Naistenhaun toisen tunnin solisti Eija Kantola oli areenalla. Sen ajan istuin, pääosin kahviossa.  Lattia oli hyvin ruuhkainen tanssiväestä ja kuumuus lisäsi tunnelmaa.

Väkeä oli tullut lisää ja ei tehnyt mieli ahtauteen. Seuranani istui herra, jonka kanssa hitaat valssit ovat bravuurijuttu. Myös tangoja tanssin hänen kanssaan mielelläni. Tälle illalle sopi yhdet tangot ja kahdet hitaat valssit hänen kanssaan. Ne toiset olivat Eijan tangojen jälkeen, kun pois lähtiessäni olin syömässä talon kuuluja kyljyksiä ja samaan tuli kahvioseurani. Siinä nieleksimme lihat nopeasti, kun oli alkanut kuulua hitaat valssit. Niitä ei voinut jättää väliin. Toisena hitaana valssina oli Yö katseessasi, sama  minkä Varjokuvan Kyösti joskus laulaa ja on minusta yksi kauneimpia hitaita valsseja.

Illan tansseihini sopivat neljät tangot. Enempikin olisi ollut mahdollista, sillä orkesteri soitti tangot osuuksillaan ja taukomusiikissa olivat tangot - niin kuin ennen vanhaan. Lisäksi Eija Kantola, tangokuningatar vuodelta 1992, lauloi Tulisuudelman ja Yön kuningattaren. Muutoin hänen kappaleensa olivat lähes kokonaan iskelmää, jossa  musiikki oli taustalla voimakasta jumputusta, mistä en pidä minkään orkesterin soitoissa. Se on nykyaikaa monella orkesterilla ja osa tanssiväestä kai vielä pitääkin siitä äänestä.

Eija itse oli tyylikäs niin kuin aina on ollut. Vaatetus oli mustaa ja valkeaa ja valkeat saappaat. Hän näytti hoikistuneen, vai muistanko väärin edellisen kerran. Joka tapauksessa hän oli hyvin elinvoimaisen oloinen ja iloinen.

Tanssitunnelma on niin moninainen juttu. Osin omasta itsestä on kiinni, mutta ei pakolla voi saada iloa aikaan, jos se ei synny luonnostaan. Kaksi viikkoa sitten sydän ja sielu oli paikallaan. Tuleekin mieleeni Tanssiorkesteri Sykkeen kappale Sydän ja sielu. Siinä on myös sanoitus paikallaan.