20.08.2011 Kukonhiekassa

Joskus kaikki menee pieleen ja pitäisi hieman olla ajan tasalla minne itsensä vie. En siis tiennyt, että paikallisen Osuuspankin sponsoroimat tanssit olivat tälle illalle. Väki oli siis suurelta osin pankin asiakkaita ja väkeä oli kaikkineen runsaasti. Heti aluksi kävi ajatus, että parasta olisi kääntyä suoraan kotimatkalle. Mutta - molemmat orkesterit olivat minulle mieleisiä ja olinhan lipunkin maksanut. Jospa sitten kestän vaikka konsertissa olon.

Ei juuri näkynyt tanssituttuja paikalla ja jossain muualla kuulin olleen tanssiväen tanssit. Olivat kai osanneet lukea tämän illan ominaisuudesta paremmin kuin minä. Nelinpeli on tuttu aikojen takaa, SMORK-2006 voittaja. Puolet silloisista soittajista on jäljellä, siis kaksi vaihtunut aikojen saatossa. Tällä kertaa heidän musiikkinsa äänentoisto ei ollut hyvin. Voimakkuutta oli liikaa. Kitaristi Ari juontaa aina illan menun ja puhetta tulee entiseen tapaan Hyviä soittajia he ovat ja laulu sujuu myös.

Rosso esitti jo yhden osuutensa ja ajattelin olla sen aikaa paikalla, että näen Tarja Lunnaksen. Ja näinhän minä, lauloi ekakappaleensa ja minä poistuin. Olin tullut puoli yhdeksän ja lähdin kotimatkalle vartin yli kymmenen. Tarjalla on kyllä lukematon määrä kauniita kappaleita mitä hän esittää ja ilo olisi olla tanssimassa niitä. Hänen  suosionsa vain jatkuu. Tanssin läsnäoloaikanani tangot, humpat, fuskut ja rumbat. Vaikka oli vuorotuntihaku, en saanut aikaisiksi mitään. Tarjonta ja kysyntä ei kohdannut. Lähinnä tarjonta Tungos vei vähäisetkin tanssimishalut.