24.09.2011 Haapamäen Höyryveturipuistossa

Paikan isäntä, Martti Vainio, tarjosi täytekakkukahvit tanssiväelle 30 vuoden tanssipaikkahistoriansa kunniaksi. Taisi hän saada lahjojakin  

Väkeä oli kyllä kertonut runsaasti paikalle niin kuin oikeassa tanssi-illassa tulee ollakin. Minä olin tullut  Antin ja Voimaorkesterin takia. Arvailin kyllä Antin tukijoukkojenkin olevan paikalla.

Aluksi oli kolme varttia levyisännän Oiskin soittoja. Alussa oli tilaa tanssia ja kun muutama tuttu herra oli, niin illan alkuliikunta lattialla teki hyvää sielulle ja ruumiille. Tauoilla oli myös levymusiikkia eikä käy moittiminen vaikka Souvareitten kappaleet olivat Oiskin suosiossa. Minä taisin vain kyllästyä hiljattain Souvareiden liveiltaan. Humppaa siis tuli nyt kovasti ja valsseja. Kaikki vanhat Souvareitten kappaleet ovat hyviä. Sanoihan hän sitten soittavansa Tanssit talolla-humpan hyvän ystävänsä toiveena. Olin kyllä otettu hänen sanoistaan, sillä joskus olemme eri mieltä, mitkä ovat soitettavia lajeja. Jos aikamme ei lopu, saan kyllä hänet ymmärtämään, että polkat ym. kansantanssilajit ovat siinä tanssittavia kuin muutkin tanssilajit  

Paikalla oli eräs tanssiherra, joka jaksaa tanssia koko ajan, koko illan. Hänelle ei kyllä näyttänyt löytyvän ihan sopivia daameja ja minäkin sitten kelpasin. No, kyllähän hän tanssittaa yleensäkin, jos kohdalle sattuu. Tänä iltana tanssimme aika paljon ja mukavaa oli. Ne humpat hän mielellään tanssii buggina, jossa hänellä on jonkun koulukunnan opit ja joista hän ei riveä. Minä taas kaipaan bugissa vaihtelevan persoonallista vientiä.

Musiikkia oli kyllä laidasta laitaan ja varsinkin lavaesiintyminen oli upeaa, niin rakkaalta Voimalta kuin illan tähdiltä,  Antti Ahopellolta ja Suvi Karjulalta, jonka olen tavannut kesällä ensi kerran. Nyt ei ollut Voimalla alussa omaa osuutta, mitä kaipaan, sillä pidän heidän soitostaan ja lauluistaan.

Voiman ensi osuudella oli mukana Suvi Karjula, tangoprinsessa ja esiintyminen oli rehellisen aitoa, iloista ja antautuvaa. Maailma ei ole vielä pilannut hänen luonnettaan, toivottavasti ei jatkossakaan. Tangoja hän esitti molemmilla illan osuuksillaan ja hyvin.

Antilla oli myös kaksi osuutta ja omansa aloitti Täysikuulla. Joskus ennen hän aloitti Hopeisella kuulla, mikä on minusta  vielä parempi kuin Täysikuu. Sain sitten kuulla hänen viimeisenä kappaleena toivomani kuun. Antin iloinen esiintyminen sai ansaitsemansa suosion. Hänen esittämiään kappaleita pystyi tanssimaan tyylillä kuin tyylillä. Tyylejä kyllä riitti kävelystä ihan lajin mukaisiin askeliin. Keskilattialla olivat kädenalitanssijat, joiden sekaan kyllä pyrki yksi jos toinen sylitanssija... Antin humppa Pikkuveli on kaunis ja nopea kappaleensa Rokotus sai jalat liikkumaan.

lIllan tanssien kulku oli minulle mieleistä loppuun saakka, joskin loppuajan olin aitona fanina esiintymislavan reunassa. Siitä katselin aiemmin hetken aikaa Suvia ja paljon myös Antin toista osuutta ja silmäni lepäsivät myös orkesterin soitossa.

Illan lopussa Voiman omalla osuudella kuuntelin hartaasti Peten laulaman hitaan valssin Lumous. Väki oli vähentynyt ja sopivia tanssiherroja ei ollut enää paikalla, joten Lumouksen tunnelmaa en halunnut pilata mahdollisella huonolla viennillä. Muutoinkin kuuntelin Voiman oman osuuden, lopun puolisen tuntia.

Muutamien herrojen kanssa illan tanssit sujuivat useita kappaleita kunkin kanssa ja erään kanssa aika monta. Tanssittuja kappaleita kyllä kertyi hyvin, joten illan liikuntapuolikin tuli hoidetuksi. Varsinkin alkuillasta olin kovasti tanssimassa, kun oli vielä tilaa. Paljonhan paikalla oli pareja, jos oli vapaita herrojakin, mutta varsinaisia tanssijoita ei ollut paljon. Kun  tanssiniloa toivon myös itselleni, hakuni olivat harkittuja, jos en nyt kovasti hakenutkaan naistenvuorolla. Itse asiassa tuli tanssittua useampi kappale peräjälkeen jonkun tutun kanssa.

Illan alkupuolen tangot tanssin ja lopulla iltaa Antin tukijoukoista eräs herra haki myös tangoille. Hän haki jo aiemminkin, mikä oli kohteliasta. Ilo oli katsella myös Antin vanhempien tanssimista ja tanssia myös isänsä kanssa. Käteen käypiä tangoherroja ei sitten muita näkynyt, joten joku tango jäi kuuntelulle.  Mutta ei se pilannut iltaani. Päinvastoin, itselläni oli jotenkin nostalginen olo koko illan. Sen tekivät solistit ja varsinkin Antti ja hänen tukijoukkojensa läsnäolo, herrat joiden kanssa tanssin eikä vähimpänä Voimaorkesteri, jonka soitot ja Peten laulut tuovat sielulleni tasapainon.