29.09.2011 Peurungassa

Ei ollut pitkä matka Peurungan torstaitansseihin. Vettä satoi, mutta se ei vähentänyt minut täyttävää hyvää oloa, odotusta, nähdä ja kuulla rakkaita soittajia yli kahteen kuukauteen. Edellinen kerta olikin minulle pettymys, joskaan orkesterilla ei ollut osuutta asiaan.

Kun tiedän myös Peurungan tanssien tavanomaisen kulun, en tanssimisen suhteen odottanut mitään erikoista. Kun jouduin paikalle, oli muutama minuutti aikaa tanssien alkuun ja pihalla ennätin kohdata osan soittokuntaa ja heidän perässään sitten sisälle.

Alkuvalssi oli soimassa, kun naistenhuoneessa käynnin jälkeen selvisin sisälle ravintolaan. Täällä on tanssiväellä oma ryhmittymänsä baaritiskin päässä olevassa aulassa, jossa on upottavia sohvia ja isoja palleja, melko matalia istuttaviksi. Olen niissä usein itsekin istunut, kun siitä näkee tanssilattian yli orkesterin, jos ei ole paljon väkeä.

Tämä tanssiväki on suurimmaksi osaksi paikallisista/lähiseudun tanssiseuroista koostuvaa väkeä, jotka tanssittavat toisiaan.  Joskus aiemmin satunnaisesti minuakin, mutta nyt arvelin tulevan väkeä niin paljon, että parempi näköala on salin puolelta tanssilattian sivulta.

Hyvän valinnan tein, sillä istuinpaikkani piti minua kiinni lähes koko ajan varttia vaille kahteentoista, kun Matti-Sakari päätti laulamisen ja muut orkesterin soittajat lähtivät lakisääteiselle tauolleen. Heillä oli vielä puolisen tuntia soittoaikaa - mitä lie sitten esitettykään - hyvää varmasti. Ehkä lopuksi ne perinteiset valssit, hitaana ja tavallisena.

Illan musiikit lähtööni saakka olivat hyviä. Mitään huonoa ei esitetty. Olinko ennättänyt unohtaa, että he ovat niin hyviä. Koko ajan tuntuu, että he etenevät ja etenevät kohti jotain päämäärää. Minusta he kyllä jo ovat huipulla, mutta kilpailu on kovaa silläkin työrintamalla, joten uutta on oltava koko ajan kehitteillä. Minulle kyllä riittäisi vähempikin eli tähän mennessä tehdyt levyt kattavat tanssin tarpeeni ja kun lisäksi esitetään muuta tuotantoa, niin kaiken kaikkiaan esitettäviä kappaleita on paljon. Heillä oli nytkin jotain uutta ja entisetkin olivat todella hyvin valittuja tälle illalle.

Valotaulua seuraavasta tanssilajista ei ollut mukana eikä sitä tarvinnut tällä kertaa eikä tässä paikassa. Ja mikä oli korostuneena merkillepantavaa. Miten heillä aina äänentoisto on kohdallaan. Olipa esiintymispaikka mikä tahansa, ravintola, iso sisä- tai ulkolava. Eikä ole erikseen miksaajaa. Siitä jopa keskustelin joukkoon viimeksi tulleen muusikon, haitarivirtuoosi Lunkan kanssa ja hän kertoi, että he ovat tehneet töitä sen eteen, että musiikki soi sopivasti ja tekevät jatkuvasti. Hänen musiikillinen taitonsa ja kokemuksensa on tuonut suurta lisäarvoa koko orkesterille.

Läsnäoloni lopussa tajusin, miten monta tangoa illan aikana esitettiin tauot mukaan lukien. Niitä oli monta, varmaan seitsemän kaikkiaan. Liekö tullut vielä taukomusiikkina lähdettyäni. Kaikki olivat oikeita tangoja, niin kuin esimerkiksi kahden orkesterin jäsenen yhteistyön tulos, Larissa, jota en aikoihin ole kuullut. Anna-Liisa, Sinikalle ja Punatukkaiselle tytölle ja monta muuta tangoa saimme kuulla. Suurin yllätys oli, kun Matti-Sakari alkoi laulaa Sinitaivas-tangoa. Se on mielestäni yksi vaikeimpia laulettavia tangoja, mutta se onnistui tosi hyvin. Sainkin tietää, ettei se ole vielä kauan ollut ohjelmistossa.

Paikalla oli lähes alusta asti runsas tanssiväki ja pöydät olivat täynnä kai talon yöpyjiä tai muuta joukkoa. Tanssilattialla oli tungos suurimman osan aikaa. Orkesterin taukojen aikana oli hieman tilaa. Paikallisesta tanssiväestä ei kukaan hakenut minua, kun istuin kauempana ja sain olla rauhassa pöytäpaikassani selin baaritiskiin ja katseeni oli kyllä koko ajan lavalle.

Aika usein tanssipaikalla on kuitenkin tuttujani muualta. Varsinkin viime talven aikana samoissa tansseissa Mansen lähistöltä oleva herra on alkanut hakea ja hyvä niin. Hän on käteenkäypä tanssimies ja ilo on tanssia hänen kanssaan. Nyt hänellä oli mukana tanssidaami, mutta välillä hän tanssitteli suurta naisenemmistöä. Neljä kappaleparia illan aikana tanssimme ja vienti oli hyvä. Yhdet olivat tangot ja yhdet kappaleparit olivat kauniit rumbat, joista toisena oli instrumentaalikappaleeksi sovitettu Besame Mucho. Upeasti käyttivät soittimiaan herrat lavalla ja minä puolestani tein parhaani kosiotanssissa. Ei ollut huono viejäkään. Hän kun on kovin miellyttävä ja kauniisti pariaan kohteleva muutoinkin. Sanat tuossa kappaleessa olisivat olleetkin jo liian viettelevät yleiselle paikkalle…

Ensimmäisellä osuudellaan orkesteri soitti ja Matti-Sakari lauloi Beritin menevän jazzhumpan Armaani on kuin huhtikuu ja hitaan valssin On syömmesi jäätä. Kumpaakaan en tanssinut, niin mielelläni kuin olisin tehnytkin. Joskin ahtaus lattialla olisi vienyt tanssinautinnon. Illan aikana tuli ainakin kolmet hitaat valssit, yhdet levyltä. Levyltä tuli myös ulkolainen alkuperäiskappale chachaana. Kerrassaan oikeaa chachaata.

Mansen suunnasta oli myös eräs toinen herra, tanssintaitaja. Hän oli oikealla metsästysmatkalla. Taukomusiikin aikana hän haki ja sovimme hyvin tanssimaan. Kaakonkulmalta eräs herra haki ja kysyi, missä asun, kun satutaan samoihin tanssipaikkoihin. Samaa kysyin häneltä, kun olin luullut, että asuu Keski-Suomessa.

Tanssiväki on kovin liikkuvaa ja ulkonäkötuttuja syntyy. Eräs muu herra haki foksille ja olin jo antaa rukkaset. Hän oli tanssinut aiemminkin jossain muualla kanssani. Ihan kohtuullista vientiä. Iltaani ei pilaa se, että istun ja kuuntelen minulle rakkaan orkesterin soittoa ja laulua, mutta se pilaa, jos toistuen haetaan hyvälle kappaleelle jonkinasteiseen kävelyyn ja jutteluun ja sitä paitsi erään herran “tuoksu” sai minut pahoinvoivaksi. Eli kolme kappaleparia harrastin epämääräistä kävelyä rytmikkäällä chachaalla, reippaalla foksi/fuskulla ja humpalla. Se riitti, kirkkain silmin ilmoitin seuraaville hakijoille, että olen tullut kuuntelemaan orkesteria - kiitos vaan.

Kotimatkalle lähdin ajamaan lumoavaan, kauniiseen yöhön mielessäni tangon sanat, soinnut ja sävelet - Taivaan milloin nään sinisen, kaipaan sinisillalle sen. Korkeuteen huumaavaan päästä kahleista maan …