18.09.2011 Kivistön työväentalolla

Halusin olla paikalla kuulemassa ja näkemässä Rainer Bollströmia ja orkesteriansa Graniittia. Orkesterissa oli tullut henkilömuutoksia sitten edellisen kerran. Pitkään ollut kosketinsoittaja ei ollut enää mukana. Basistilla oli hyvä ääni, kun lauloi ennen solistin osuutta.

Nyt oli paikalla reilusti väkeä ja tuttuja useita, joten illasta saattoi odottaa hyvää, vaikka paljon sosiaalitanssiakin oli illassa. Mutta muutamat ilon hetket saavat illasta unohtamaan ne vähemmän mieleenpainuvat.

Ensimmäinen tunti meni hieman tanssien ja sen loppupuolella jo orkesterimusiikin aikana huomasin muutamia tuttuja, solisti mukaan lukien “jäähyllä” ja siinä menikin hetki päivityksiin. Ilta jatkui välillä tanssien, välillä kuunnellen lauluja ja soittoja. Solisti on hyvin valovoimainen ja karismaattinen esiintyjä, joka huomioi kaikki tanssijat laulaessaan.

Mukavia tanssikappaleita oli itseäni pitemmän herran kanssa fuskuilla ja tangoilla. Eräs herra tanssii useimmiten sambat kanssani. Nyt tanssimme muuta kahdet parit. Muuan tangoherra tuli myöhään paikalle ja nyt kohdallemme sattui foksi/fuskut. Alkuvalssille hakenut kookas herra ei minua yleensä hae. Nyt haki, miksihän, jäin miettimään. En minäkään jostain syystä voi häntä hakea. Tummanheimon herran kanssa on kokemusta tanssista ja nyt myös sujuttelimme yhdet parit.

Samaan aikaan syksyn pohjoisen matkalle sattunut pariskuntakin oli jo kotiutunut reissusta. Illan aikana tavallisesti tämä herra hakee tanssimaan ja minä sitten naistenhaulla. Ainakin kahdet parit illassa tanssimme. Tai miten keretään. Tanssitreeneissä käyvä herra vei laiskan miehen jenkan kevyesti. Erään kilpapuolen tanssia harrastavan herran kanssa sujui useampi kappale. Tangot ja hitaita, jotka menivät hyvin, mutta sitten polkan toista puolikasta hypeltiin ja se ei oikein onnistunut, vaikka on ennenkin tanssittu - paremminkin. Polkka oli tosin liian nopea. Ei tainnut näyttää hyvälle tanssimme, kun se ei siltä tuntunut itsestäni. Siinä ei olisi ehtinyt nauttimaan, vaikka olisi ollut mikä taituri viejänä. Perään tuli heti masurkat. Molemmat tosin levyltä, ettei käy orkesteria moittiminen tahdeista.

Jotenkin hetkittäin kuitenkin sosiaalifoksaaminen lajissa kuin lajissa alkoi väsyttää ja suunnittelin kotiin lähtöä. Illan pelasti Helsingin seudulta herra, jolla oli periaatteet tanssimisen suhteen niin selkeät, että ne voisi kirjoittaa tanssipaikan seinälle. "Jokaisen tanssin, sen kahden kappaleen ajan, miehelle on juuri se nainen tärkein, tanssipari, joka tanssii hänen kanssaan ja miehen pitää osata suoda ilo parille." Näin hän asian ilmaisi. Olimme tanssineet kahdet parit hidasta valssia aiemmin illalla ja toiveissa oli, jos orkesteri ehkä soittaa vielä tangot ja chachaat. Jotain tanssimme niitä odotellessa. Kun niitä ei enää kuulunut,  yön syliin poistuimme kumpikin tahollemme.